Mikään muu luokka ei ole yhtä ratkaisevasti vaikuttanut maailman nopeimman urheilulajin, kiihdytysurheilun ja -harrastuksen kehittymiseen kuin gasser. Mistä gasserissa on kyse?
Gasser oli aluksi yksinkertaisesti termi, jolla tarkoitettiin mitä tahansa rakennettua autoa, jolla kilpailtiin omassa luokassa kiihdytyskilpailuissa.
Gasser oli kiihdytysauto, joka kävi pumppubensalla, eikä esim. kilpabensiinillä ja jolla kilpailtiin kiihdytyskilpailuja varten rakennetulla radalla (drag race, drag strip) lähdöissä, joissa eri luokat eroteltiin auton painon ja moottorin tilvuuden mukaan. Termiä käytettiin yleisesti 1950-luvun lopusta 1960-luvun loppuun.
Drag race kisojen synty
Gassereihin tutustumiseksi on ensin tutustuttava kiihdytyskilpailujen historiaan. Ensimmäisenä laillisena kiihdytyskilpailuna pidetään vuonna 1949 Kalifornian Goletassa järjestettyä kisaa, jossa toisistaan mittaa ottivat Tom Cobb remmiahdetulla Model A lättäpää roadsterilla ja Fran Hernandez ilokaasulla piristetyllä lokasuojattomalla ’32 lättäpää coupella. Ensimmäisen kilpailun nimiinsä vei Hernandez ’32 coupeellaan. Toki suola-aavikoilla oli kisattu jo paljon aikaisemminkin, mutta silloin tavoitteena oli mahdollisimman suuri loppunopeus. Goletassa kiihdytettiin kelloa vastaan.
Vuotta myöhemmin, 19.6.1950 C.J. Hart avasi ensimmäisen laillisen kiihdytysradan Kalifornian Santa Anassa käytöstä poistetulle kiitoradalle. Aluksi kilpailuissa ei ollut mitään luokkia, vaan kisat käytiin täysin vapain säännöin. Käytännössä paikalle ajettiin samalla autolla, kuin viivallekin lähdettiin kisaamaan.
NHRA:n perustaminen ja sääntöjen luominen
Santa Anassa oli ensimmäistä kertaa käytössä tietokoneohjattu ajanottojärjestelmä ja kilpailut keräsivät paljon huomiota. Ensimmäisiä kilpailuja järjesti Southern California Timing Association järjestö Wally Parks keulahahmonaan. Parksista tuli ensin Hot Rod -lehden toimittaja ja hän hehkutti lehdessä drag race kisoja aina, kun se oli mahdollista.
Vuonna 1951 Parksista tuli myös vasta perustetun NHRA:n ensimmäinen presidentti. NHRA:n perustamisen tausta-ajatuksena oli saattaa syntynyt kaaos järjestykseen luomalla lajille säännöt turvallisuuden ja toiminnan laillisuuden takaamiseksi.
NHRA järjesti ensimmäisen kilpailun alaisuudessaan Kalifornian Pomonassa huhtikuussa 1953. Kaksi vuotta myöhemmin NHRA järjesti ensimmäisen kansallisen kilpailun Kansasin osavaltion Great Bendissä ja nimesi kilpailun ’The Nationals’ nimellä. Ensimmäiset ’natikat’ olivat syntyneet.
Gasser - jokaiselle jotakin
Aluksi gasser-autoja oli ’joka lähtöön’, käyttöautoista ahdettuihin kilpakäyttöön rakennettuihin autoihin. Kun autojen määrä kasvoi, koko laji kasvoi mukana. Kilpailuja järjrestettiin eripuolilla Amerikkaa. Lähes jokaiselle viikonpäivälle oli kilpailu jossain päin ja suuret nimet rupesivat pian kiertämään kilpailusta toiseen ottamassa mittaa toisistaan.
Ensimmäiset kilpalijat hankkivat autoja, jotka olivat edullisia ja helposti saatavilla, mutta joissa oli lyhyt akseliväli ja painopiste korkealla paremman painonsiirtymän mahdollistamiseksi. Sopivat autot eivät olleet erityisen haluttuja harrastuskohteita tai arkiautoja. Näitä olivat mm.
- 1940-41 Willys Coupe
- 1937-41 Studebaker Coupe
- 1933 Willys Model 70
- Ford Anglia
- Ford Thames.
Gassereiden kehitys
Kun Gasserit kehittyivät ja niiden alustaa ja akseliväliä alettiin muuttaa. Näkyvin muutos on jäykän etuakselin käyttäminen, josta tuli vakiovaruste nopeammissa luokissa. Muutoksen seurauksena auton keula on takaosaa selvästi korkeammalla. Tällä ratkaisulla tavoiteltiin lähtökiihdytyksessä dynaamista painonsiirtymää taka-akselille, joka tuon ajan renkailla toi lähdössä selvän edun.
Jo pian lajin alkuvaiheissa kiihdytysautot jaettiin eri luokkiin. Muokatulla rungolla kilpailleet autot ajoivat dragster luokassa, rakennetut autot Competition Couse, Sedan tai Roadster luokissa. Luokat jaettiin edelleen moottorin koon ja auton painon mukaan. Yksi suosituimmista luokista oli Gas Coupe ja Sedan. Luokan säännöt määräsivät, että autojen piti käydä pumppubensalla ja niissä piti olla toimivat valot, äänitorvi ja tuulilasinpyyhkimet. Moottoripuolella vallitsi vapaus käyttää mielikuvitustaan.
Gas Coupe and Sedan luokkien autoissa piti olla vakio akseliväli ja moottorin sai siirtää niin kutsutulla 10% setback-säännöllä niin, että edestä katsottuna ensimmäinen sytytystulppa sai sijaita korkeintaan 10% akselinväliä kauempana olka-akseleiden välisestä linjasta. Eli siis, jos auton akseliväli oli 100”, niin ensimmäinen sytystulppa sai sijaita korkeintaan 10” olka-akseleiden välistä linjaa taaempana.
Kaikille löytyi oma gasser-luokka
Gasser luokat vetivät kiihdyttämisestä kiinnostuneita harrastajia lajin kasvaessa. Harrastajat kehittivät tapoja pultata romuttamolta haettu mahdollisimman suuri moottori melkeinpä mihin tahansa vähemmän halutun katuauton koriin. Luokkia lisättiin tarpeen mukaan. 1960-luvun lopulle tultaessa autot, joita ei oltu ahdettu, ajoivat A-K/Gas luokissa, jotka kattoivat lähes kaikki mahdolliset auto/moottori -yhdistelmät. Mikä pienempi aakkonen, sitä painavampi auto ja vähemmän muutoksia moottoripuolella. A/Gas autot olivatkin usein arkiajossa kilpailuviikonloppujen ulkopuolella. Ahdetut autot NHRA jakoi omiin luokkiinsa AA/GS-CC/GS.
Sponsorit ja lajin kaupallistuminen
Lajin säännöstön luominen ja kilpailujen määrän lisääminen johtivat kilpailun kasvuun ja tarpeeseen lisätä jatkuvasti hevosvoimia. Katsomot täyttyivät gasser-luokkien tarjotessa upeita lähtöjä pitkine keulimisineen. Autojen kylkiin maalattiin kuljettajan ja auton nimi. Konepeltiin maalattiin moottorin koko kuutiotuumina. Autoista ja niiden kuljettajista tuli helposti tunnistettavia ja tämä sai sponsoritkin kiinnostumaan kiihdytyskilpailuista niin, että gassereista tuli ensimmäinen luokka, jossa monilla autoilla oli sponsoreita.
Sponsoreiden mukaan tulosta lankeaa kiitos myös Etelä-Kaliforniassa gassereiden kultavuosina ilmestyneille lehdille, jotka raportoivat lajin tuoreimmat uutiset niille, jotka eivät pääseet kisoihin paikalle. Drag News, National Dragster, Drag Sport Illustrated, Drag World lehtien toimittajat olivat aina paikalla.
Nokka-akseleiden ja muiden komponettien valmistajat alkoivat markkinoida lehdissä tuotteitaan niillä voitettujen autojen ja tiimien kuvin. Mainoksissa ruvettiin jopa haastamaan toisella nokka-akselimerkillä ajavia tiimejä kaksintaisteluun radalla. Näistä mainoksista seurasi tiimien välisiä omia kilpasarjoja luokkien sisään ja pikku hiljaa näistä sarjoista tuli kansallisia. Cam Wars, nokka-akselisodat, johtivat lajin nopeaan kaupallistumiseen kustantajien myydessä enemmän lehtiä, valmistajien sponsoroidessa tiimejä ja kilpailukutsujen sataessa menestyville tiimeille. Samalla gassereiden ulkoasu kehittyi nopeasti. Patinalook ja pensselillä vedetyt tekstit jäivät historiaan ja tilalle tulivat villit ja värikkäät maalaukset, kiiltävät kromiosat, keulapellistä läpi tulevat remmiahtimet ja täysipäiväiset kilpatallit.
Gassereilla mentiin kovaa!
Gassereilla mentiin myös oikeasti kovaa. George Montgomery ajoi vuonna 1967 NHRA Nationals kilpailussa Indianapolis Raceway Parkissa AA/G luokassa ahdetulla 427 SOHC 1933 Willys Gasserilla ajan 8.92 loppunopeudella 134.32mph (216.17km/h). Vuoden 1967 renkailla ja turvalaitteilla aika on hurja.
1960-luvun lopussa gasser-huuma hiipui autojen kehityttyä lähes Funny car luokan autoiksi, harrastajien siirtyessä muihin luokkiin ja NHRA:n haluttua uudempaa kalustoa kisoihin. NHRA lopetti gasser luokat virallisesti vuonna 1972.
Kultakautensa aikana gasserit ehtivät kuitenkin luomaan kiihdytyskilpailuille perinnön, josta ammenetaan yhtä tänään. Lyhyet akselinvälit, korkea painopiste, suuret ja tehokkaat moottorit usein kokonaan ilman äänenvaimentimia ja lähes hallitsemattomat vedot varttimaililla ovat elävää gasser-perintöä parhaimmillaan.
