Suomessa rikottiin marraskuun alussa monin paikoin lämpöennätyksiä. Stadin Cruising -illassa Helsingin kauppatorilla ei tänäkään vuonna shortseissa tarjennut, mutta paikalla oli paljon mielenkiintoista kalustoa avokattoisista jenkkiautoista moottoripyöriin.
Kuvaraportti: Stadin Cruising Night jenkkiautotapahtuma 6.11.2020
Marraskuun lämpö- ja kalustoennätys Stadin cruising-illassa
Marraskuun alussa Porin lentoasemalla mitattiin loppusyksyn viileän viiman ja loskakelin sijaan uusi lämpöennätys 14,7 astetta. Pitkään ei Poriin osunutta lämpömittarin ennätyslukemaa tarvinnut päivitellä, sillä perjantaina 6.11. kotimaamme marraskuinen lämpöennätys kirjattiin Ahvenanmaalla lukemiin 16,6 astetta.
Ahvenanmaalta on toki stadiin matkaa, mutta lämpö tuntui pääkaupunkiseudulla asti ja sehän merkitsi tietysti sitä, että oli lähdettävä kameran kanssa Helsingin kauppatorille katsomaan minkälaista jenkkiautokalustoa lempeä syysilma torin kivetykselle puhaltaisi. Komeasti puhalsi! Kovin montaa kertaa en ole marraskuussa torilla käynyt, mutta autojen ja moottoripyörien määrä lienee silti kaikkien aikojen marraskuun ennätys?
Tässä muutama poiminta stadin perinteisestä jenkkiautotapahtumasta.
Kauppatorin käkkylät
1957 Cadillac Eldorado Seville 2d HT
Kolmannen sukupolven Eldorado esiteltiin vuonna 1957 sekä avokattoisena Biarritz-mallina että kaksiovisena Seville hardtop-coupena. Uutta oli etenkin auton perän sipulimainen muotokieli ja lähemmäs keskilinjaa sijoitetut takasiivet.
Avointen takapyörien koteloiden päälle muotoiltiin ruostumattomasta teräksestä ylelliset takapuskurin muotoihin sulavat koristepaneelit. Tämän auton vanteet ovat alkuperäiset Cadillacin Sabre-erikoisvanteet.
Muotoihin sulava takapuskuri nähtiin ensimmäistä kertaa sodan jälkeisessä 1946 Cadillac Interceptor -prototyypissä – silloin tosin vielä ilman vuosi vuodelta kokoaan kasvattaneita takasiipiä.
Konepellin alla majailee 365cid (6.0L) V8-moottori nelikurkkuisella kaasuttimella ja nelivaihteinen Hydra-matic automaattivaihteisto.
1960 Cadillac 4-window Sedan de Ville 390cid V8
1959 Cadillac valtavine siipineen ja tuplatakavaloineen on amerikkalainen autoikoni. Vuosimallin 1960 Cadillac on jäänyt hieman vuotta vanhemman sisarensa varjoon, vaikka molemmat edustavat Cadillac DeVillen ensimmäistä sukupolvea.
Muotokieleltään vuosimallin 1960 Cadillac DeVille on edeltäjäänsä tasapainoisempi kokonaisuus täysleveine maskeineen, matalampine siipineen ja sulavalinjaisempine puskureineen.
1960 Cadillac on aito siipijenkki, vaikka siivet eivät enää yhtä ylikorostetun korkeat olekaan. Takavalojen muotokieli on lainaa lentokoneiden suihkumoottoreiden virtaviivaisesta designista.
Cadillac DeVillen vakiovarustus oli kattava. Tehostetut jarrut, tehostettu ohjaus, Hydra-Matic automaattivaihteisto, peruustusvalot kummallakin puolella, kaksinopeuksiset tuulilasinpyyhkimet, meikkipeili, sähköikkunat ja kahteen suuntaan liikkuvat sähköpenkit. Konepellin alla pauhasi Cadillacin oma 390cid (6.4L) V8-moottori.
Cadillac DeVilleä sai sekä 4-window että 6-window Hardtop Sedanina. Jälkimmäisessä kuusi-ikkunaisessa mallissa oli perää kohti laskeva ikkuna- ja kattolinja. Neli-ikkunaisessa sen sijaan katto on tasainen ja takaikkunan paikalla on auton sivuille taittuva panoramaikkuna. Tämä museorekisteröity yksilö on erittäin hieno esimerkki 4-window sedanista.
1985 Cadillac Fleetwood Brougham 249cid V8
Vuonna 1985 Cadillacilla oli tarjota asiakkailleen sekä etuvetoinen Fleetwood-mallisto että takavetoinen Fleetwood Brougham -mallisto. Tämä aiheutti sekaannusta niin myyntipuheissa kuin marmoritiskiltä varaosia tilattaessa. Vuonna 1987 takavetoisen Fleetwood Brougham nimeksi tuli yksinkertaisesti Brougham ja samalla Cadillacin omistajan elämästä hieman helpompaa.
Cadillacit menivät 1980-luvun puolessa välissä vielä hyvin kaupaksi, mutta moottoripuolella oli vaikeaa. Vuonna 1982 pikavauhtia markkinoille kiirehditty 4.1-litrainen High Technolgy HT-4100 V8-moottori osoittautui vikaherkäksi eikä taloudelliseksi suunniteltu V8-6-4 ollut yhtään onnistuneempi. Tarjolla oli myös amerikkalaiselle autoilijalle vieras Oldsmobilen 5.7-litrainen V8-diesel. Oldsmobilen bensa-V8:n jälkiasennuksesta Cadillacin keulalle tuli suosittu konversio.
Lue lisää aiheesta: Kullanhohtoista luksusta – 1967 Cadillac Eldorado Coupe 429cid V8
Ponit laitumella Pohjois-Esplanadilla
1973 Ford Mustag Grande 351cid V8
Vuosimalli 1973 jäi Mustangin ensimmäisen sukupolven viimeiseksi. Seuraavana vuonna esitelty Mustang II oli kokonaan toinen auto, mutta vielä vuonna 1973 Fordilta saattoi ostaa aidon poniauton. Henkilökohtaisten luksusautojen markkinoita tähynneen Ford Mustang Granden sai tilattua millä tahansa tarjolla olleista moottoreista, joten autosta saattoi rakentaa todellisen sleeperin.
Tämän museoauton konepellin alla mylvii Q-koodin 351cid (5.8L) 4V Cleveland "Cobra Jet" -moottori. Vaikka Ford ei missään markkinointimateriaalista moottorin tehoreserviä tuonut esille, voi vuosimallin 1973 Q Code Ford Mustangista sanoa, että se jäi viimeiseksi muskeli-Mustangiksi pitkäksi aikaa.
1968 Ford Mustang 2d HT Coupe 289cid V8
Mustang kasvoi muskeliauton mittoihin huuman ollessa kiihkeimmillään vuonna 1967. Ulkoiset muutokset seuraavana vuonna olivat varsin vähäisiä, mutta konepellin alle tuli tarjolle 302cid (4.9L) moottori ja kabiinin puolelle vakiovarusteeksi kolmipisteturvavyöt.
Vaikka General Motors ja Chrysler tekivät parhaansa estääkseen Mustangia laukkaamasta, oli vuosi 1968 villihevoselle vahva. Kaupaksi meni 317 404 Mustangia, joista 79% hardtop-korilla.
Steve McQueenin Bullitt-elokuvalla kuolemattomaksi tekemä 1968 Ford Mustang on monen mielestä tämän amerikkalaisen ikonin parasta vuosikertaa.
1967 Ford Mustang Fastback 289cid V8
Vuosimallin 1967 Ford Mustangia ja sen erikoismalleja sai peräti 47 eri värivaihtoehdolla. Klassinen punainen pysyi ostajien kestosuosikkina.
Nopealla vilkaisulla '67 Mustangin erottaa varhaisemmista malleista kasvaneen koon lisäksi kylkien ilmanottoaukkoja muistuttavista scoopeista, jotka aiemmista vuosimalleista poiketen maalattiin vuosimallin 1967 autoissa korin väriin.
1965 Ford Mustang 2d Hardtop Coupe 289cid 4V V8
Mustang esiteltiin huhtikuussa 1964 vuosimallin 1965 autoina. Ensimmäisten nk. 1964 1/2 Mustangien perusmoottori oli 170cid V6. PIan kävi selväksi, että Mustang tarvitsi enemmän hevosvoimia ja perusmoottori kasvoi kokoon 200cid. V6-koneen lisäksi tarjolla oli kolme eri tehoista 289cid V8-moottoria.
Tämä hieno museorekisteröity poniauto on tilattu tehtaalta kolmesta V8-vaihtoehdosta keskimmäisellä 289cid (4.7L) Challenger Special V8-moottorilla.
Muskeliauton uusi muoto
1969 Ford Torino Fastback 390cid V8
Vuonna 1968 esitellyn Torinon mallinimeä päätettäessä Fordin hallituksen tammipöydän ympärillä päät käännettiin kohti saapasjalkamaata. Torinon alueella toimivat niin Bertonen kuin Pininfarinankin muotoilustudiot, joten nimenvalinnalla uuteen Fordiin haluttiin lisätä ripaus lupausta eksoottisesta designista.
1971 Ford Torino GT Sportsroof 351cid V8
Toisen sukupolven Torino-mallisarja tarjosi vuosina 1970 ja 1971 paljon erilaisia vaihtoehtoja niin tavallista perheautoa ostaneille kuin vauhdinjanoisille muskeliautojen ystävillekin.
Torino-malliston huipulla olivat Torino Brougham mallit, joita myytiin kaksi- ja neliovisina hardtoppeina ja neliovisena farmarina. Urheilullisuutta kaivanneille oli tarjolla Torino GT, jonka sai kaksiovisena SportsRoof-mallina tai avokattoisena. Ja viimeisenä vaan ei vähäisimpänä mallina listalta löytyi kaksiovinen Ford Torino Cobra SportsRoof.
Stadin cruising-illan letukat
1941 Chevrolet Master Deluxe 2d Sedan 216.5cid Series AG
Chevroletilla meni sodan alla hyvin. Syyskuussa 1940 ensiesiteltyä vuosimallin 1941 Master Deluxea ja Special Deluxea sekä hieman myöhemmin markkinoille tullutta Fleetlinea valmistettiin yhteensä yli miljoona yksilöä.
General Motorsin autonvalmistuksen filosofiassa Chevrolet oli taloudellisen autoilijan vaihtoehto, Buick tarjosi hieman enemmän mukavuuksia ja Cadillac oli niille, jotka halusivat näyttää muillekin menestyneensä. Vuosimallin 1941 Master Deluxen muotokieleen ja varusteisiin otettiin paljon vaikutteita Buickilta, joten ei ole ihme, että autosta tuli todella suosittu. Hienoa nähdä kasikymppinen museorekisteröity vanhus kauppatorilla marraskuussa!
1955 Chevrolet 3100 Advance Design Panel Truck
Chevroletin Advance Design 3100 Panel truck -umpipakettiautoja ostivat useinmiten yrittäjät, joille kuorma-auto oli liian suuri, farmari liian pieni ja periamerikkalainen pickup liian avoin. Vuosimalli 1955 jäi Chevroletin Advance Design muotokielellä muotoillun mallisarjan viimeiseksi vuosimalliksi.
Auton perusmoottori oli 235cid (3.9L) suora kuusisylinterinen bensakone. Kasikonetta ei Advance Design mallisarjaan tehtaalta vielä saanut, sillä 265cid Taskmaster V8 tuli Chevroletin hyötyajoneuvoihin tarjolle vasta mallivuonna 1958.
Chevroletin hyötyajoneuvot ostettiin kovaan työkäyttöön. Tästä yksilöstä eivät menneiden vuosikymmenten mailit näy, vaan auto on entisöity todella hienoon kuntoon.
Päivän ponu
1970 Pontiac Tempest 2d Hardtop Coupe 350cid V8
Pontiac Tempestin taival alkoi Pariisin autonäyttelystä vuonna 1960. Tempest rakennettiin GM:n ensimmäiselle unibody-pohjalevylle yhdessä sisarmallien Buick Special/Skylarkin ja Oldsmobile F-85/Cutlassin kanssa.
Muskelihuuman keskellä vuonna 1968 markkinoille tuli virtaviivaistettu uusi Tempest ajalle ominaiselle colapullo-muotokielelle tulkittuna. Perusmallin moottori oli 250cid (4.2L) suora kutoskone. Lisärahasta keulalle sai 350cid (5.7L) V8- tai 400cid (6.6L) V8-moottorin.
Vuosi 1970 jäi alkuperäisen Tempestin viimeiseksi. Tempestin erikoismalleista tunnetuin lienee The Judge, karu muskeliauto ilman mukavuuksia, joka suunniteltiin Plymouthin Roadrunnerin kilpailijaksi.
Moparit mukulakivillä
1962 Dodge Dart "Ramcharger" 512cid V8
Minkä auton valitsit, jos halusit vuonna 1962 olla yön pimeydessä käytyjen laittomien katukiihdytyskilpailujen kuningas? Nopeasti uudelleen muotoillun '62 Dartin keula jakoi mielipiteet, mutta auton suorituskyvyn osalta väittely oli turhaa. Max Wedgeksi moottorin palotilan mukaan nimettyjä ja performance-paketilla varustettuja Dartin 413cid Ramcharger -malleja valmistettiin vain 212 kappaletta, mutta niiden teho/paino-suhde oli tehdasvalmisteisista vakioautoista ylivoimaisin.
Motor Trendin testiraportin mukaan ylimääräisestä painosta riisuttu vakio Dodge Dart 413 Ramcharger pysäytti kellon varttimaililla 14 ja 15 sekunnin puoliväliin loppunopeuden kivutessa sataan mailiin tunnissa. 2900 dollarin hintaiselle autolle lukemat olivat todella kovat. Koeajoraportti päättyikin tiivistykseen "Dart tarjoaa enemmän suorituskykyä dollaria kohden, kuin mikään muu tehdasvalmisteinen amerikkalainen auto."
Tämä Malmilla radalla nähty Dartti taittaa varttimailin alkuperäistä Ramchargeria reilusti nopeammin, joten kyseessä on todellinen muskeliauto: iso suorituskykyinen V8-moottori mid-size korissa.
1962 Dodge Dart 440 318cid V8
Thony Nymanin kauniisti patinoitunut 1962 Dodge Dart 440 on tuttu näky pääkaupunkiseudun autotapahtumissa. Itse asiassa niin tuttu, että Thony taitaa pitää hallussaan epävirallista yhden kauden aikana kierrettyjen tapahtumien Suomen ennätystä! Tämän auton tarinaan ja omistajaan on mahdollista tutustua vielä ennen joulua julkaistavassa artikkelissa.
1970 Dodge Dart 4d Sedan 225cid Slant-6
Neljännen sukupolven Dodge Dart oli yksi aikakautensa yleisimmistä käyttöautoista. Matkan sujumisesta vastasi luotettava Slant-6 moottori yhdessä varman perustekniikan kanssa.
Edellä mainitut ominaisuudet ovat aina olleet arvossa Suomessa, joten Dart oli vielä takavuosina tuttu näky kotimaamme teilläkin. Kilpaileviin eurooppalaisiin malleihin verrattuna Dart tarjosi mainoslauseen mukaan "Suurten mittojen mukavuutta, tyylikkyyttä ja turvallisuutta."
1980 Dodge Aspen 4d Sedan 225cid Slant-6
A-body Dodge Dartin valmistus päättyi keväällä 1976, jolloin sen korvasi F-body Dodge Aspen. Chryslerin 225cid (3.7L) Slant-6 moottori sen sijaan jatkoi matkaansa Aspenin keulalla aina vuoteen 1983 asti ja lopullisesti luotettava moottori siirrettiin eläkkeelle vasta vuonna 2000.
Teksti ja kuvat: Kai Lappalainen
Kuvien lisenssi: Creative Commons Attribution 4.0
