1950-1953 Splittikupla kaksiosaisella takalasilla
Helsingin kaupunginmuseon Helsinki kuvia -arkistoa tutkiessa vierähtää autoharrastajalla helposti tunti jos toinenkin. Volkkareita Helsingin kaduilta bongatessa silmään osui Juha Jernvallin kuvasarja neljän hengen häämatkaseurueen automatkasta halki Euroopan.
Autona seurueella oli splittikupla, eli kaksisosaisella takaikkunalla varustetulla VW Type 1. Splittikuplia valmistettiin vuoden 1953 maaliskuuhun asti. Kuitenkin jo aiemmin, lokakuussa 1952, tulevaa ovaali-ikkunaista kuplaa ennakoiden, splittikupliin asennettiin ovaalikuplan kojelauta. Näitä lokakuun 1952 ja maaliskuun 1953 välissä valmistettuja kaksiosaisella takaikkunalla varustettuja haluttuja keräilykohteita kutsutaan yleisesti zwitter-kupliksi.
Tämän helsinkiläisen seurueen autossa on kuitenkin vielä aito splittikuplan kojelauta kahdella hanskalokerolla, joten auto on tuotettu jo ennen lokakuuta 1952.
Autolla Eurooppaan matkustaminen ei 1950-luvulla ollut yhtä vaivatonta kuin nykyään. Tämä matka tehtiin ilmeisesti vuonna 1956, sillä seuraavana vuonna auto on merkitty kuvissa Norjassa käyneeksi. Auto ei vuonna 1956 ollut enää uusi, mutta kuvista päätellen erittäin hyväkuntoinen ja ilmeisesti kesti matkan rasituksetkin ongelmitta.
Kuplan laivan kyytiin nostaneet merimiehet olivat tottuneet nostamaan autoja laivojen kansille jo aiemminkin. Merimiehillä oli oikeus ostaa hankkimallaan ulkomaan valuutalla auto itselleen. Suuri osa ensimmäisistä kuplavolkkareista saapui Suomeen nk. merimiesautoina ohi virallisten tuontirajoitusten. Työtä pelkäämätön merimies tienasi rahat splittikuplan hankintaan 1-2 vuoden työllä.
Saksassa ajettiin suurkaupungista toiseen betonipintaista autobahnaa pitkin jo 1930-luvulta lähtien. Tanskasta etelään ajettaessa oli kuitenkin Hampuriin asti tyydyttävä pienemmillä teillä ajamiseen, sillä Hampurin ja Tanskan yhdistävä Bundesautobahn 7 osuus avattiin liikenteelle vasta vuonna 1969.
Häämatkalle lähteneen helsinkiläisseurueen pääkohteena lienee ollut Pariisi, kuten niin monen häämatkalaisen kohteena nykyäänkin. Ennen Pariisia Hampurista suunnattiin kuplan nokka kohti punaisten tulppaanien ja puukenkien Hollantia ja edelleen Belgian kautta kohti Ranskaa.
Synkronoimattomalla vaihteistolla varustetulla kuplalla ajaminen Pariisin Champs-Élyséellä muun liikenteen vauhdissa on vaatinut kuljettajalta harjaantunutta kuuloaistia ja jalkatyöskentelyä. Kupla näyttää sulautuneen hyvin paikallisen liikenteen sekaan Pariisissa.
Voisi kai sanoa, että synkronoimattomalla laatikolla ajaessa sävelkorva kehittyy. Kuljettajan täytyy kuulla milloin kierrokset ovat vaihteen vaihtamiseen sopivat. Oikealla välikaasulla ja kaksoispoljennalla pääsee pitkälle, mutta taitaa se synkronoimaton laatikko silti parhaillakin joskus muistuttaa olemassaolostaan pienen rutinan muodossa 🙂
Pariisin nähtävyyksien ja pakollisten ostosten jälkeen kupla oli valmis jatkamaan matkaa kohti Ranskan viinilaaksoja.
Kuplavolkkariin ahtautumisessa on tehty monta maailmanennätystä, mutta totuuden nimissä pitää volkkariharrastajana myötää, ettei kupla mitään varsinainen tilaihme ole, etenkään etupellin alla sijaitsevan tavaratilansa osalta. Hyvin tuntuu kuitenkin nelihenkinen seurue leirintävarusteineen mahtuneen autoon.
Rhônen viinialueella on viljelty ja tuotettu viiniä jo tuhansia vuosia. Täällä kypsyvät mm. Châteauneuf-du-Papen laatuviinit.
Seuraava kuva on edelleen Ranskasta. Tunnistaako kukaan mistäpäin?
Toinen häämatkalle lähtevien perinteinen kohde on tietysti Italian Venetsia. Sielläkin kuplalla käytiin tai kupla ainakin ajettiin lähelle Venetsiaa.
Nykyään kanavien ja gondolieerien kaupunkiin pääsee ajamaan autolla myös suoraan perille asti. Kaupungin yhdistää mantereeseen suuri silta, jota pitkin kulkevat niin junat kuin SR11 kantatiekin. Perillä kaupunginporttien vieressä on useita suuria pysäköintitaloja, johon auton voi jättää vierailun ajaksi.
Italiasta pääsee takaisin pohjoiseen useaa ei reittiä. Komeimmat maisemat löytyvät ajamalla Alppien yli, ei ali, kuten nykyään helposti on tapana.
Vanhemmalla kalustolla Alppeja ylittäessä täytyy muistaa pitää jarruista huolta. Rumpujarrut ylikuumenevat helposti, jos vauhtia säätelee alas tultaessa jarrupolkimella. Moottorijarrutuksella ilmajäähdytteisellä volkkarillakin pärjää mainiosta. Tästä on omakohtaista kokemusta vuoden 1970 VW Kleinbussin kanssa Alppeja useana kesänä ylittäessä.
Ikävä kyllä rekisterinumerolla AY-55 splittikuplaa ei enää rekisterissä ole. Tunteeko kukaan tämän auton tarinaa tarkemmin?
Kesällä 1957 kuplalla käytiin Norjassa, mutta siihen jäljet ainakin kaupunginmuseon arkiston osalta päättyvät. Mielenkiintoista olisi tietää kuplan myöhäisemmistä vaiheista tarkemmin.
Liikenteen rytmi on nykyään toinen kuin 1950-luvulla, mutta sopivalla reitinvalinnalla vanhemmalla kalustolla pärjää Euroopan teillä nopeampien nykyautojen seassa yhä edelleen.
Vanhalla autolla Eurooppaa halkoessa tapaa saa myös takuuvarmasti uusia tuttavuuksia. Juttuseuraa löytyy jokaisella pysähdyksellä ja apuakin löytyy, jos ongelmia auton kanssa ilmenee. Meidänkin bussimme sytytys- ja ylikuumenemisongelmia on selvitelty useamman harrastajan pajalla ympäri Euroopan. Ja aina on päästy sekä perille että takaisin kotiin.
Kalusto siis kuntoon ja klassikkoautolla kohti Eurooppaa!
Artikkelin kuvat: Juha Jernvall / Helsingin Kaupunginmuseo, lisenssi: CCBY40
Teksti: Kai Lappalainen