Italialaisen koriräätäli Pietro Fraun kynästä syntyneen sulavalinjaisen 1967 BMW 1600 GT:n muodot kätkevät sisäänsä baijerilaisen Glasin ja BMW:n tekniikan. Autoja valmistui vain kaksi kappaletta, joista toinen tuhoutui jo varhaisessa vaiheessa koeajossa. Jäljelle jäänyt yksilö on nyt entisöity alkuperäiseen asuunsa.
Pieni BMW 1500 oli yllättävän suuri menestys
BMW esitteli kompaktin neliovisen Neue Klasse BMW1500 mallinsa Frankfurtin autonäyttelyssä syksyllä 1961. BMW:tä vastassa messuilla oli kova kilpailu, sillä myös Volkswagen esitteli oman 1500-kuutioisen moottorin ympärille rakennetun kokonaan uuden mallistonsa perinteisen kuplavolkkarin rinnalle.
BMW1500 selvisi kovassa kilpailussa markkinaosuuksista hyvin. Jopa niin hyvin, että auton tultua myyntiin sen menekki pääsi yllättämään valmistajan. Auton niittäessä testimenestystä ei BMW:n Münchenin tehtaan tuotantokapasiteetti riittänyt vastaamaan vauhdilla kasvaneeseen kysyntään.
BMW himoitsi Glasin patentoimaa jakopään hihnaa
Vuonna 1966 BMW:n johdossa tehtiin tuotantokapasiteetin kasvattamiseksi päätös ostaa pienistä Goggomobile ja urheilullisista Glas GT autoista tuttu saksalainen autonvalmistaja Hans Glas GmbH. Goggomobilen menestyksekkäät päivät olivat jo takanapäin, eikä Glas pärjännyt urheiluautomalleillaan kilpailussa samalla konseptilla rakennettuja brittiautoja vastaan. BMW:n kiinnostukselle oli toinenkin syy. Glas oli patentoinut kannen yläpuolisia nokka-akseleita tahdittaneen jakopään hihnan autokäyttöön. BMW himoitsi Glasin patenttia omiin malleihinsa.
Sopimus BMW ja Glasin välillä allekirjoitettiin vielä samana vuonna 1966. Kaupan tuloksena piti syntyä yhteisyritys ja BMW lupasi säilyttää Glasin itsenäisenä merkkinä. Hyvin pian kävi selväksi, ettei näin tulisi käymään. Jo vuonna 1968 Glas oli historiaa BMW:n kehitettyä Glasin ideoiden ja patenttien pohjalta omia mallejaan. Jotain kaunista ’yhteistyön’ tuloksena kuitenkin syntyi.
Glasin elegantit GT-autot "brändättiin Bemareiksi"
Hans Glas GmbH oli tuonut markkinoille vuonna 1964 pienen, elegantin ja urheilullisen Glas 1300 GT auton. GT:n korin kauniit muodot olivat Vespan ja useiden Maseratin mallien muodoista paremmin tunnetun italialaisen korisuunnittelijan Pietro Fruan käsialaa. Vuonna 1965 Glas esitteli GT autostaan tehokkaammalla 100 hevosvoimaisella 1.7-litraisella moottorilla varustetun Glas 1700 GT mallin.
BMW:n ostettua Glasin Dingolfingin tehtaan ja työntekijät Glas GT-autoihin ryhdyttiin asentamaan BMW 1600 TI mallin 105 hevosvoimaisia moottoreita, BMW:n voimansiirto ja taka-akseli, BMW:n tuttu munuaissäleikkö keulalle, urheilullisemmat istuimet ja 02 mallien pyöreät ajovalot. Autot myös brändättiin uudelleen BMW 1600GT -nimellä.
Isompi kone, enemmän tehoa ja avoin katto Amerikan markkinoille
BMW:n amerikkalainen maahantuoja Max Hoffman otti yhteyttä Müncheniin ja kehotti baijerilaisia valmistamaan paremmin Amerikan markkinoille sopivan coupé-korisen GT-auton suuremmalla kaksilitraisella moottorilla. Coupé-mallin rinnalla Hoffman halusi nähdä myös avokattoisen version GT-autosta. Hoffmanin pyyntö otettiin tosissaan ja BMW palkkasi Pietro Fruan suunnittelemaan Glas GT:n korista avokattoisen version.
Lokakuussa 1967 Frua toimitti BMW:lle kaksi avokoria, jotka oli asennettu GT:n lyhennetyille pohjalevyille. Korit maalattiin Dingolfingissa ja niihin asennettiin tekniikka. Amerikkalaisten toiveista huolimatta moottori oli sama 1600-kuutioinen, jota BMW oli käyttänyt jo aikaisemminkin. Ensimmäinen avokattoinen BMW 1600 GT valmistui 16.11.1967.
Toinen 1967 BMW 1600 GT tuhoutui onnettomuudessa
Toisen avokorisen BMW 1600 GT auton kohtaloksi tuli joutua onnettomuuteen yhdellä ensimmäisistä testiajoista. Näin jäljelle jääneestä autosta tuli ainoa BMW 1600 GT, joka rekisteröitiin tieliikenteeseen.
Auto lahjoitettiin Herbert Quandtille, yhdelle BMW:n omistajista, jonka perheessä auto pysyi vuosikymmeniä. Quandtillen perheen jälkeen avokattoisella autolla ajoi pitkät hiukset hulmuten müncheniläinen malli. Lopulta auton osti liikemies Fürthin kaupungista. Auton olemassaolon tultua BMW:n nykyisen johdon tietoisuuteen päätettiin auto ostaa takaisin BMW:n haltuun ja entisöidä se BMW:n oman museon kokoelman osaksi.
Auto entisöitiin oppismisprojektina
Tarina ei kerro miksei BMW 1600 GT mallia koskaan otettu tuotantoon, eikä Max Hoffman saanut Yhdysvaltain BMW:n jälleenmyyjien palatseihin pientä avokattoista sporttia. 1967 BMW 1600 GT jäi Glasin ja BMW:n yhteistyön ainoaksi todelliseksi hedelmäksi.
Tuotantolinjalle BMW 1600 GT ei päätynyt, mutta sen tarina kertoo autonvalmistajien kasvavasta kiinnostuksesta oman historiansa vaalimiseen. Auto entisöitiin alkuperäistä vastaavaksi harjoittelija- ja opiskelijavoimin BMW Group Classicin tiloissa usean vuoden pituisena oppimisprojektina. Projektin lopputulokseen voi käydä tutustumassa BMW:n museossa Münchenissä.
Teksti: Kai Lappalainen
Lähde ja kuvat: BMW Group Press
