Volvo Amazonin kyydissä lumiseen ränniin
Autohistoriallisen seuran (AHS) Talviajot 2022 ajettiin Hyvinkään ja Riihimäen ympäristössä upeassa kevätsäässä 5.3.2022. Wheels pääsi reitille Lauri Kivirannan komeasti patinoituneen ja 1950-luvun osilla naamioidun 1967 Volvo Amazon farmarin kyydissä. Matkaan oli lähtenyt monenlaista kalustoa, jopa kirpeän purevaa keliä uhmaava autokunta avokattoisella Mini Mokella!
Wheels.fi nyt myös Youtubessa!
Lisää videoita seuraa pitkin kevättä, joten muista tilata Wheels.fi:n Youtube-kanava ja lähettää vinkki kaverillekin!
Parhaat työkalut sopivat käteen vuosikymmenestä toiseen – 1971 Volvo 145 Express 2.5TDI
Iso Volvo valmiina palvelemaan, säässä kuin säässä
Kevyt kosketus kaukosäätimeen saa Volvon lukot naksahtamaan auki. Etuoven auetessa kabiinin lämmin ilma tulvii alkusyksyn kirpeydessä vasten kasvoja kuin toivottaakseen tulijan tervetulleeksi. Sisällä autossa sopiva asento löytyy Volvon tukevalla, ajanmukaisesti plyysiverhoillulla istuimella vaivatta. Katse kiertää puuratin kehän läpi auton tummanpuhuvalla kojelaudalla. Kaikki tarpeellinen on kuljettajan edessä tutuilla paikoillaan, valmiina palvelemaan. Horisontaalinen nopeusmittari, värikkäiden merkkivalojen rivistö, juuri oikealle taajuudelle pyöritetty nuppiradio ja Webasto-polttoaineenlämmittimen digitaalinen kello.
Avain taittuu nappia painamalla esiin kaukosäätimestä ja löytää etsimättä tiensä oikealle paikalleen rattipylväässä. Juuri sille kohdalle, johon Volvon insinöörit laskivat mediaaniruotsalaisen oikean käden osuvan. Kevyt pyöräytys ja dieselmoottorin hehkutuksen merkkivalo syttyy vain sammuakseen hetken kuluttua. Vähän voimakkaampi ranneliike ja viisisylinterin 2,5-litrainen TDI herää henkiin jossain tulipellin tuolla puolen. Moottorin käyntiääni on sivistyneen vaimea. Onhan kone jo valmiiksi lämmin.
Tämä Volvo on kuin käteen sopiva työkalu, tehty teitä varten.
Kytkin pohjaan, ensimmäinen vaihde silmään ja Volvo lähtee raskaasta varaosalastista piittaamatta vaivattomasti liikkeelle kohti määränpäätä. ”Ajattele millä ajat” kehotti Volvon mainoslause 1980-luvulla. Markkinointiosaston huoli on turha. Toinen ja kolmas vaihde, kiihdytys moottoritielle, neljäs vaihde, täyspitkän rekan perään jumahtaneen jonon ohitus, viides vaihde ja autostrada Volvon alla kiitää ohitse lain salliman korkeimman nopeuden puitteissa. Tämän auton ajamista ei tarvitse ajatella. Matka taittuu kelissä kuin kelissä vaivattomasti sporttisen ohuen ratin takaa tehostetun ohjauksen tarjoamasta ajotuntumasta nautiskellen.
Määränpään lähetyessä oikea jalka löytää huomaamatta keskimmäisen pedaalin. Vilkku oikealle ja tehostetut jarrut hoitavat lopun. Alhaalta vääntävä diesel muistuttaa kadunkulmissa murinallaan olemassaolostaan ja tekee ajamisesta kaupunkiliikenteessä vaivatonta. Päämäärä löytyy, koeajo on liian nopeasti ohi. Ennen autosta nousemista mielen valtaa ajatus. Entä jos oma käyttöautoni tarjoaisi samanlaisen ajokokemuksen? Tunnetta, tuoksuja, ääniä ja ärsykkeitä kaikille aisteille. Tämä Volvo tarjoaa jotain sellaista, joka omasta käyttöautostani on hautautunut vuosikymmenten kehitystyön alle. Tämä Volvo on kuin käteen sopiva työkalu, tehty teitä varten.
Mitä jos hankkisin käyttöautoksi vanhan Volvon?
Riihimäkeläisen Lauri Kivirannan Volvo-harrastus sai alkunsa isän katon kautta ympäriajetun vihreän Volvo Amazonin kunnostamisesta. Vuosien varrella Laurin tallissa on viivähtänyt useita niin sedan- kuin farmarikorisia Amazoneja ja niin kuin autoharrastajille usein käy, tontille ilmestyi ensirakkauden oheen saman merkin muita edustajia.
– Vihreä Amazon on edelleen tallessa. Seuraava tällainen harraste-Volvo oli 145 Sportti. Sitten rupesi kiehtomaan ajatus, että olisi käyttöautonakin vanha Volvo, Lauri kertaa harrastuksensa historiaa.
- Volvo-foorumilla nimimerkki Kulmamies kirjoitteli todella huikeesta projektista, jossa 145 Express Volvoon laitettiin 850 Volvosta kokonaan 5-sylinterinen TDI-tekniikka.
– Silloin ajattelin, että tommosen voisi rakentaa, jos ehtisi ja jaksaisi ja osaisi. Mutta ei sitä sitten oikein peliaikaa löytynyt, Lauri tiivistää monen autoharrastajan ikuisen pulman.
Mutta kuinka ollakaan, hieman myöhemmin Volvo-foorumilta tuttu tekniikanvaihto-Express tuli myyntiin. Lauri teki autosta Kulmamiehen eli Rami Rantasen kanssa kaupat.
– Sen jälkeen olen ollut Volvojen tiimoilta muutenkin Ramin kanssa tekemisissä ja Ramihan on ihan omaa luokkaansa. Ramin tallista on tullut aikanaan Tuulilasissa esitelty yli 400 hevosvoimainen valkoinen Amazon, sitten vielä vähän kovemmilla teholukemilla Pyhimys-Volvo. Ramin viimeisin erikois-Volvo on 162 Coupe, joka on oikeesti bemari, onko se nyt BMW e36 coupe, johon on vaihdettu Volvo 142:sen pintapellit ja 164 Volvon keula.
Rami Rantasen Volvo-projekteihin voi tutustua täällä.
Volvon moottorin vaihto ja tekniikan päivitys tuoreempaan TDI-tekniikkaan
Minkälainen tekniikka Expressissä on?
– Alunperin autossa oli B20, eli Volvon perusmoottori ja nelivaihteinen laatikko. Tämän hetkinen tekniikka on ’97 Volvo 850 tai V70 mallista. Moottori on lastutettu, eli penkitysteho on 174hv ja vääntö 370Nm.
– Kaksoismassavauhtipyörän semmonen normaali väännönsieto on 350Nm. Se on toistaiseksi kestänyt, mutta kyllä se vähän jyristää, jos autoa polkee liikaa. Vähän se muistuttaa, ettei pidä innostua liikaa tai sitten saa hommata jonkun järeämmän kytkimen ja vauhtiksen.
– Sitten siinä on 164 Volvosta lukollinen perä Detroit-locker lukolla ja harvempi 3,31 välitys. Noilla eväillä auto kiihtyy tosi mukavasti. Ehkä se matka-ajossa pyytäisi vähän loikkaria tai kuudetta vaihdetta, mutta on sillä tähän asti päästy ihan hyvin.
– Moottori on hyvin alueella kokoajan, eli jos sillä moottoritielläkin lähtee, niin ei tartte vaihtaa pienemmälle, pääsee vaivattomasti ohi.
Volvo 145 Express syntyi yleisön pyynnöstä
Jotkut ovat luulleet Laurin 145 Expressiä Volvosta rakennetuksi ruumisautoksi. Ruumisauto Express ei ole ikinä ollut. Farmarimallista 100-sarjan Volvoa tilavampi Express-kori on Volvon omaa suunnittelua ja tuotantoa. Volvon edellinen oma henkilöauton pohjalle rakennettu hyötyajoneuvo Volvo Duett oli aikansa monipuolisena tila-autona erittäin suosittu. Volvo lopetti Duettin valmistuksen vuonna 1969, mutta pian asiakkailta tuli pyyntö korvata Duett uudelle vastaavalla riittävän tavarankuljetuskapasiteetin tarjoavalla mallilla. Volvo Amazonista oli kyllä vuonna 1962 esitelty farmarimalli, mutta se ei ollut hyötyajoneuvoksi tarpeeksi iso.
Kaksi vuotta viimeisen Duettin valmistumisen jälkeen vuonna 1971 Volvo vastasi asiakkaidensa toiveisiin, sillä vuonna 1967 päivänvalon nähneen 100-sarjan Volvon mallisarjaan lisättiin korotetulla katolla varustettu Volvo 145 Express. Expressin kori on lasikuituista takaluukkua lukuunottamatta kokonaan peltinen ja Volvon omaa tuotantoa.
Tiedot Expressin tuotantomääristä vaihtelevat, mutta mitään suurta Duettin menestyksen kaltaista suosiota malli ei saavuttanut. Volvo itse valmisti noin 4000 Expressiä, loput tilattiin ruotsalaisilta koripajoilta menekin mukaan. Yhteensä autoja valmistui joidenkin virallisten julkaisujen mukaan 7218 kappaletta. Viimeiset Volvo Expressit valmistuivat 1974.
– Suomessa Volvo Expressejä on jonkun verran, koska verotus. Niitä on ollut kätevä ottaa kahden hengen pakuina käyttöön, Lauri kiteyttää syyn Expressin hankintaan autoverotuksen luvatussa maassa Suomessa.
Volvo Express on tilaihme niin kalastajalle, remontoijalle kuin autoharrastajallekin
Lauri Kiviranta on Volvo 145 Expressin neljäs omistaja. Alunperin auto on ollut turkulaisella kalastajalla, eli se on ostettaessa rekisteröity kaksipaikkaisena pakettiautona.
– Kenties autolla on arkisin kuljetettu silakkaa myytäväksi Turun torille, Lauri pohdiskelee.
– Ostin Expressin vuonna 2011 ja olen ajanut sillä kymmeniä tuhansia kilometrejä ihan käyttöautona ympäri vuoden kokoajan. Auto on toiminut erittäin luotettavasti. Webasto on tietysti ihan huikee, että jollain metsäreissuilla saa auton talvipakkasistakin lämpimäksi ilman sähköä.
– Expressin kuljetuskapasiteetti on ollut autoharrastuksessa tarpeellinen ja myöhemmin myös rintamamiestalon remontissa.
Vanha Volvo käyttöautona Suomen talvessa
Minkälainen vanha Volvo on ajella Etelä-Suomen talven loskakelissä?
– Sehän on takaveto, Lauri vastaa ja nauraa.
– Eli sillä on hauska ajaa, jos vaan malttaa. Mutta onhan se sanottava, että kyllä siinä vähän ikkunat huuruun vetää joskus, mutta ihan hyvin sillä pärjää.
Sehän on ihan hirveen helppo auto ajaa!
– Autossa on tehostettu ohjaus ja jarrut ja muutenkin tollainen alhaalta vääntävä dieseli ja 5-vaihteinen laatikko, niin sehän on ihan hirveen helppo auto ajaa. Vaimokin on sillä tykännyt ajaa, koska sillä on niin hyvä ajaa.
Ovatko Volvot siis koko perheen yhteinen harrastus?
– En mä tiedä. Mähän oon aina tallilla välillä, kuten viime yönä, Lauri virnistää ja jatkaa: on se varmaan silti koko perheen harrastus.
Myydään hyvin käteen sopiva työkalu
Hymy on herkässä, kun Lauri istuu ratin takana ja kertoo Expressin historiasta ja tekniikasta. Kun kysyn minkälaisia suunnitelmia autolle on tulevaisuuden varalle, ilme Volvo-harrastajan kasvoilla muuttuu haikean vakavaksi.
– Express on semmonen hyvin käteen sopiva työkalu. Mutta kun nyt ei oikein ole niitä hommia mihin sitä tarttee, niin ehkä mä tällaisen käytössä kuluneen, hyvin palvelleen työkalun voisin myydä jollekin, joka sitä tarviis.
– Mutta täytyisi löytää asiaa ymmärtävä ostaja, ettei sitä ihan kenelle tahansa haluaisi myydä, joka haluaa vaan luisu-Volvon. Mutta semmoselle, joka tarttee käytännöllisen harrasteauton, niin semmoselle se vois mennä, Lauri pohtii.
Kotiin uudella Volvolla?
Parasta autoharrastajille suunnatun verkkojulkaisun toimittamisessa on erilaisiin ajoneuvoihin ja niiden omistajiin tutustuminen. Alkusyksyyn on mahtunut niin viimeisen päälle entisöidyn harvinaisuuden kuin käyttöklassikoidenkin koeajoja. Harvoinpa jään silti koeajon jälkeen miettimään pitäisikö tästä autosta tehdä tarjous ja ajaa kotiin uudella Volvolla.
Laurin Volvo Express on niin tasapainoinen kokonaisuus klassista skandinaavista designia, modernia arkiajoon sopivaa mukavuutta ja suomalaisen autoharrastajan taidokasta käsityötä, että tämän auton ratin takana viihtyisi pidempään. Harmi, että oma talli on täysi. Joku saa Volvosta harrasteauton, joka tarjoaa tunnetta, tuoksuja, ääniä ja ärsykkeitä kaikille aisteille.
Teksti ja kuvat: Kai Lappalainen
Kuvien lisenssi: Creative Commons Attribution 4.0
Lue seuraavaksi:
Kuvaraportti: Volvo Amazon treffit 2020
Taitaa tulla uusi ennätys!
Punatiiliset Linnankasarmin historialliset rakennukset reunustavat Vanajaveden rantaa etsiessämme sisäänajoja Militaria-museon kentälle. Opastekylttejä ei näy, mutta eipä niitä tarvitakaan, sillä pitkän suoran toisessa päässä tuttu hahmo viittoilee Taistelijan oppaasta opituilla korkeilla käsimerkeillä ajamaan luokseen ja kääntymään seuraavasta risteyksestä oikealle. Risteyksessä riihimäkeläinen Amazon-harrastaja Lauri Kiviranta hidastaa kartano-Volvonsa vauhtia ja veivaa ikkunan alas.
– Täällä on kohta 70 Amazonia! Taitaa tulla uusi ennätys, huudahtaa elävänä opastetaulunakin toimiva, tapahtuman järjestelyistä vastaava Timo Pessala innoissaan ja kehottaa jatkamaan matkaa hiekkatietä pitkin Linnankasarmin sisäpihalle.
Amazon on Pohjolan autoteollisuuden ajaton helmi
Pian edessämme avautuu näkymä alas Hämeenlinnan kaupungin synnyinsijoille, kasarmin entiselle harjoituskentälle, johon on siisteihin riveihin pysäköity vaikuttava kokoelma 1950- ja 1960-lukujen edistyksellistä tekniikkaa ja hienostunutta skandinaavista värimaailmaa. Näky on vaikuttava. Kyllähän Volvo Amazoneja autotapahtumissa säännöllisesti näkee, mutta kentän täydeltä ruotsalaisia laatuautoja ei liene aiemmin nähty kuin Suomen vapaasatamassa ahtaajien purkaessa uunituoreita Amazoneja Ruotsista saapuneesta rahtilaivasta.
Riviin järjesty! -käsky ei Linnankasarmin harjoituskentällä ole enää vuosikymmeniin kaikunut, vaikka sotilasalueen kentällä lienee sen vuosisataisen historian aikana kurmuutettu alokasta jos toistakin ensin venäjän ja myöhemmin suomen kielellä. Amazon kerhon aktiivien rennon diskuteerauksen siivittämänä kaikki paikalle saapuvat ruotsalaiset autokaunottaret löytävät riveistä sopuisasti oman paikkansa. Mitähän olisi kasarmin järjestyksestä 1800-luvun puolivälissä vastannut keisarillisen armeijan полковник sanonut nähdessään kenttänsä täynnä entisen verivihollisen Ruotsin autoteollisuuden helmiä? Taakse poistu olisi kenties jäänyt huutamatta katseen ihaillessa Jan Wilsgaard piirtämää Amazonin ajattoman kaunista muotokieltä.
Farmari-Amazonit on koottu vieri viereen kentän viimeiseen, Hämeen linnan puoleiseen riviin. Lauri päättää poistua taakse ilman eri kehotusta ja pysäköi vintage-pyöräilyssä huoltoautona toimineen patinoituneen Amazoninsa koko joukon ensimmäiseksi – tai näkökulmasta riippuen viimeiseksi. Kiitän kyydistä, ja nousen autosta tutustumaan syyskuun ensimmäisenä lauantaina järjestettyjen järjestyksessään kuudensien Volvo Amazon treffien kalustoon.
"Vaatteet tekevät miehen, vanteet auton"
1969 Volvo Amazon 123GT-replica
Cosmic aluvanteet ja lisävarusteet
Britannian autoteollisuuden sydänmailla Staffordshiressä majaansa pitänyt Cosmic oli 1960- ja 1970-luvuilla yksi saarivaltion merkittävimmistä autojen lisävarusteiden valmistajista. Briteissä Cosmic tuli tunnetuksi ennen kaikkia siitä, että Cosmicin tuotevalikoimasta löytyi alumiinivanteet Minin kaikkiin malleihin.
Vanteiden ohella Cosmic valmisti ratteja, vaihdekepinnuppeja ja erilaisia kromi- ja koristeosia auton sisustan ja ulkonäön tuunaamiseen oman maun mukaan. Alkuperäiset Cosmic-vanteet ovat nykyään harvinaista herkkua, mutta vanteita saa usealta valmistajalta uustuotantona.
1969 Volvo Amazon 121
1963 Volvo Amazon B18
Halibrand on aito ja alkuperäinen hot rod -vanne
Insinööri Ted Halibrand aloitti uransa 1930-luvulla midget-kilpatiimien mekaanikkona. Lajin salaisuudet opittuaan Halibrand hankki oman auton ja lopulta rakensi pienikokoisia, mutta tehokkaita midget-kilpureita muiden käyttöön. Toisen maailmansodan aikana Halibrand työskenteli Douglasin palveluksessa eri puolilla maailmaa. Palattuaan kotiin hän alkoi soveltaa ilmailun parissa oppimiaan tekniikoita midget-kilpureiden rakentamiseen.
Halibrand kokeili ensimmäistä kertaa vuonna 1946 vanteiden valamista hiekkamuotissa kevyellä mutta kestävällä magnesiumseoksella, joka hänelle oli tullut tutuksi lentokoneiden osia suunnitellessa. Lopputulos osoittautui niin onnistuneeksi, että mies perusti Hallibrand Engineering Companyn Kalifornian Culver Cityyn.
Halibrandin vanteita käytettiin aluksi kevyissä midget-autoissa, mutta pian muiden kilpasarjojen tiimit huomasivat kevyiden vanteiden edut ja 1950-luvulle tultaessa moni Indy 500 -kilpailu voitettiin Halibrandin vanteilla. Kenties suurin Ted Halibrandin voitoista oli Halibrand-vanteisella Shelby American Ford GT40 autolla Ferraria vastaan otettu vuoden 1966 LeMansin 24-tunnin ajon voitto.
Halibrandin vanteet levisivät nopeasti kilparatojen ulkopuolelle. Hot rod -harrastajat asensivat niitä katuautoihinsa ja vanteet olivat suosittuja myös Kalifornian suolajärvillä ajetuissa nopeuskilpailuissa.
1966 Volvo Amazon B18 farmari
Peltivanteiden renessanssi
Nykyään alumiinivanteet uusien autojen ensiasennusvanteina alkavat olla enemmän sääntö kuin poikkeus. Peltivanteet myydään enää vain hinnat alkaen -malleihin tai talvirenkaille, harvemmin enää niihinkään. Vielä muutama vuosikymmen sitten tilanne oli toinen. Kalliit alumiinivanteet olivat harvojen herkkua.
Amazoniin Volvo ei koskaan tarjonnut ensiasennusvanteiksi alumiinivanteita. Siksi leveimmät tarjolla olleet peltivanteet olivat harrastajien ja nuorison suosiossa. Volvon virallisten 4" ja 4,5" tuuman peltivanteiden lisäksi saksalaiset Kronprinz ja Lemmerz valmistivat Amazoniin leveämpiä 5,5" tuuman peltivanteita. Kronprinzin 5,5" KPZ-vanteita myytiin joidenkin lähteiden mukaan myös Volvon jälleenmyyjien varaosatiskin kautta ja jopa Volvon osanumerolla, mutta virallisesti Volvo ei KPZ-vanteita ole koskaan hyväksynyt Amazonissa käytettäväksi.
Nyt edullisten replica-vanteiden aikakaudella alkuperäisten peltivanteiden hinnat ovat lähteneet jyrkkään nousuun. Esimerkiksi sarjasta alkupään Porschen alkuperäisiä KPZ-peltivanteita joutuu nettihuutokaupassa pulittamaan jo useita tuhansia euroja. Muut automerkit seurannevat perässä, joten vaikka omaan harrasteautoonsa vaihtaisi uudet alumiinivanteet, kannattaa alkuperäiset peltivanteet pistää hyvään talteen.
1970 Volvo Amazon B20
1971 Volvo P1800E "Pyhimys-Volvo"
Hiihtokuninkaan 1962 Volvo Amazon
Päivän customit
1963 Volvo Amazon B18
1968 Volvo Amazon V8 laikka-avo
Ensi vuonna uudestaan
Volvo Amazon treffeille mahtui niin sadetta kuin auringonpaistettakin. Epävarma sääennuste lienee rokottanut jonkin verran osanottajia, mutta järjestelyistä vastaava Timo Pessala ei silti peitellyt tyytyväisyyttään.
– Parhaimmillaan parkissa oli 75 Amazonia, mutta päivän aikana on käynyt yli 80 Amazonia pyörähtämässä ainakin, Timo summaa onnistuneen päivän kävijämäärän.
Mitä Suomen Amazon-harrastajille kuuluu?
– Sanoisin näin, että pelkkää hyvää. Tämä osoitti sen, että kun tapahtumat on harvassa, niin yleisöryntäys oli ihan mahoton omasta mielestäni, en osannut odottaa tällaista määrää.
– Ihmiset on pitäny oikein hyvää huolta autoistaan. Ehkä tällä maailmanajalla on jotain vaikutusta siihen, Timo Pessala pohtii.
– Enemmän kotoilua, enemmän talliaikaa, heittää Lauri Kiviranta vierestä ja molemmat nauravat.
Amazon-harrastajia Hämeenlinnaan saapui eri puolilta Suomea pitkienkin ajomatkojen päästä.
– Tossa yks kaveri kertoi tulleensa Mikkelin suunnalta Puumalasta ja yhdet tyypit oli Imatralta. Nillä oli ostohousut jalassa, ei vielä sitä Amazonia ole.
– Siinä oli isäntä tehnyt jopa tarjouksen yhdestä täällä olleesta Amazonista, mutta vielä ei kauppoja ollut tullut.
Nyt onkin hyvä aika hankkia harrasteauto syyshintaan ja kunnostaa se talven aikana mieleisekseen. Missä Amazon-väki kokoontuu ensi vuonna?
– Tänään on ollut puheissa Etelä-Karjala ja Keski-Suomi. Päätös tehdään joskus tossa marraskuun aikana, mutta kentän ääntä kuunnellaan tietenkin, Timo lupaa.
Teksti ja kuvat: Kai Lappalainen
Kuvien lisenssi: Creative Commons Attribution 4.0
Lue seuraavaksi:
Hiihtokuningas Veikko Hakulisen 1962 Volvo Amazon
Näkemättä ostettu harrasteauto
Syksyn Volvo Amazon Treffeillä sain vinkin, että paikalle saapuneiden autojen joukosta löytyy mielenkiintoisen historian omaava Amazon, jonka katolla sukset eivät ole pelkkä koriste, vaan ne liittyvät auton tarinaan. Kaisankodin kauniin pihamaan nurmikentältä koreilematon, patinoituneen vihreä 1962 Volvo Amazon onkin helppo tunnistaa. Autolla tapahtumaan ovat Hyvinkäältä saapuneet nykyiset omistajat Ellamari Vierikko ja Teppo Vihanta.
Teppo Vihanta, sukset eivät ilmeisesti ole auton katolla aivan sattumalta?
- Ei ole ihan sattumalta. Ja sopivat silläkin tavalla hienosti, että ne ovat Jyväskylässä valmistetut sukset. Auto ja omistajakin kun on siltä suunnalta lähtöisin.
Miten auto päätyi teidän omistukseenne?
- Olen Hyvinkäällä autoromiksella duunissa. Pomon kanssa keskusteltiin, että Amazon olisi se, mikä pitäisi jostain saada. Kerran pomo oli meidän Jyväskylän pisteessä tuuraamassa ja soitti yhtäkkiä, että ostatko Amazonin näkemättä, Teppo muistelee.
- En, en kyllä osta oli vastaukseni, mutta pomo alkoi hetken päästä pommittaa kuvaviesteillä tästä kyseisestä autosta. Vastasin sitten, että joo, kyllä mä sen auton ostan, Teppo jatkaa.
Pieni perushuolto ja konttorilta hakemaan kilvet
Ennen auton löytymistä Teppo oli jo pidemmän aikaa etsinyt sopivaa Amazonia. Jyväskylästä löytynyt Amazon oli ollut Torissa myynnissä, mutta Teppo kertoo, ettei ollut noteerannut ilmoituksen mukaan paljon työtä vaatinutta aihiota ollenkaan. Nyt hän ei kadu ollenkaan, että auto tuli ostettua näkemättä. Auton kilpiin saamiseksi piti tehdä lähinnä pientä perushuoltoa, kuten käydä jarrut lävitse.
- Jyväskylästä auto tuli meidän työpaikan hinausautolla Hyvinkäälle, eli pomo osti sen mulle sieltä. Auto oli yli 20 vuotta seissyt paikoillaan. Tässä ei ollut kilpiä kiinni, eikä mitään. Mutta ei autoon lopulta tarvinnut mitään muuta tehdä, kuin pistää jarrut uudestaan.
- Ajoin Amazonilla konttorille ja sain alkuperäiset mustat kilvet takaisin. Alkuperäiset paperit mulla on kaikki tallessa ensimmäistä rekisteriotetta myöten. Ja tosiaan, auton on Jyväskylän seudulla ostanut uutena Veikko Hakulinen, Teppo kertaa auton vaiheita.
Auton papereista paljastui mieluinen yllätys
Edesmenneiden merkkihenkilöiden omaisuudesta maksetaan usein suuria summia. Paljastuiko Amazonin ensimmäisen omistajan henkilöllisyys sinulle yllätyksenä vasta kauppojen tekemisen jälkeen?
- Kyllä. Pomo sanoi, että katsopa kuka on auton ensimmäinen omistaja. Et varmaan häntä tiedä. Enkä tiennytkään, mutta nyt tiedän kuka hän oli.
- Veikko Hakulinen oli metsäteknikko siviiliammatiltaan ja Jämsänkoski oli hänen kotipaikkansa. En tiedä kuinka kauan hän on auton omistanut. Hakulisen jälkeen autolla on ollut kaksi pidempää omistajaa. Autolla viimeisimmät vuodet ennen seisomaan jäämistä ajanut henkilö oli menehtynyt ja hänen vaimonsa laittoi auton eteenpäin naapurilleen. Ja sieltä naapurilta pomoni sitten toi auton minulle.
Auto voi olla alkuperäinen vain kerran
Täydellisesti entisöidyt historiaa omaavat autot ovat kyllä kauniita katsella ja menevät huutokaupoissa kaupaksi käsittämättömillä hinnoilla, mutta auto voi olla alkuperäinen vain kerran. Ellamarin ja Tepon autossa on silmin nähden sellaista ajan patinaa ja historiallista arvokkuutta, mitä rahalla ei voi ostaa.
Kuinka paljon Amazonillanne on ajettu ja kuinka paljon autossa on alkuperäistä?
- Jos mittarilukema pitää paikkaansa, niin autolla on ajettu 27 000, mutta sitähän ei tiedä kuinka monta kertaa se on pyörähtänyt ympäri. Minä ostin auton 2016 ja olen ajanut autolla joka päivä, myös kaksi talvea. Amazon on erittäin mukava talviauto, Teppo Vihanta kertoo.
- Alkuperäistä siinä on lähes kaikki. Ainoastaan etumaskin ritilät ei ole oikeata vuosimallia ja maskin kehys on jostain kumman syystä lasikuitua. En tiedä, että minkä takia. Auton puskureista puuttui kävyt. Ne löytyivät riihimäkeläisen harrastajan varastoista. Olen pikkuhiljaa yrittänyt kalastella kaikenlaista pisteosaa.
- Maskiritilät on kaikista vaikein, sillä niitä ei saa mistään. Jos jollain sellaiset on, niin ei niistä haluta luopua tai niistä pyydetään hirveetä hintaa. Joskus vuosia sitten autosta on hitsattu sellaiset kohdat mistä nämä on tyypillisesti mätiä, mutta ne on joku ammattilainen tehnyt niin, että ne on tosi siistiä jälkeä.
- Konehuoneessa kaikki on ihan niin kuin kuulukin olla alkuperäisesti. Auton alkuperäinen B18A kone siellä on. Ei ole mitään tietoa onko sille koskaan tehty mitään isompaa remonttia, mutta minun ei ole ainakaan tarvinnut tehdä. Alkuperäinen kaasari oli väljä, mutta löysin muutamalla kympillä ihan suoraan tehtaan paketista todella hyväkuntoisen kaasarin. Oli tosi mukava laittaa se koneeseen kiinni, kun moottori ei enää pätkinyt eikä nyppinyt, Teppo toteaa.
Harrasteauto ympärivuotisena käyttöautona
Silloin tällöin talvisessa lumipyryssä tai suolauksen jäljiltä loskaisessa rapakylvyssä vastaan tulee harrasteauto, jolla ajetaan ympäri vuoden. Moni haluaisi tallikauden sijaan ajaa harrasteautollaan kaikki ajot, mutta yli 50-vuotiaan klassikon soveltuvuus talviajoon voi epäilyttää. Ruotsalainen Volvo on Pohjolan oloihin suunniteltu, joten Teppo päätti ottaa konkreettisesti selvää miten Amazonilla talvella pärjäisi.
Onko Amazon teillä ympärivuotinen käyttöauto?
- No nyt varmaan on niin, että en enää ens talvea aja, vaan hommaan jonkun talviauton. En uskalla pilata tätä. Vaikka viime talvena sen näki taas, että naapuri sahaili 2000-luvun autoa yli 20 asteen pakkasessa käyntiin. Tämä oli myös lohkolämmittimessä, eikä tarvinnut kuin vähän avainta kääntää, niin hyppäsi heti. On niin lämmin auto kyllä, että ei ole mitään pahaa sanottavaa. Jos on luntakin tullut paljon, että on oikein korkeeta hankea, niin tämä menee, eikä jää jumiin eikä mitään.
- Kävin yks päivä keskellä talvea kokeilemassa tammikuussa, että tulisiko leima ja tulihan se. Ei tullut mitään sanomista mistään. Kyllä siinä katsastusmiestä katselin tammikuussa, kun se tuota pohjaa rupes ihmettelemään ja sanoi, että pitäisi varmaan joskus näitä massoja täältä vähän putsailla. Mä sanoin, että ei tarvii, siellä on hyvä pelti alla. Täähän on niin ekologinen auto nykyään, kun puhutaan vähäpäästöisistä, että ei tästä oteta edes päästöjä laisinkaan katsastuksessa.
Yhteisestä harrastuksesta ei luovuta
Hiihtäjälegendan Volvo on Ellamari Vierikon ja Teppo Vihantan yhteinen harrastus. Auton takapenkki oli Hyvinkäälle saapuessa ilmeisesti autossa säilytettyjen nastarenkaiden jäljiltä lohduttomassa kunnossa. Ellamari kunnosti penkin alkuperäistä vastaavalla verhoilulla osana opiskelujaan. Etupenkkien ja muun verhoilun kunnostaminen on työn alla. Tapahtumiakin autolla kierretään yhdessä.
Amazon pysyy ilmeisesti teillä pidempään perheessä?
- Kyllä mä niin luulen. On tätä moni halunnut justiinsa ton takia, kun olen kertonut, että kenen tämä on ollut. Kyllä tämä monelle kelpaisi, mutta ei ole myytävänä, Teppo vastaa.
- Auto on Hyvinkäällä tunnettu siitä, että kun tämä tosiaan tuli autopurkamolle seisomaan, niin Hyvinkäällä alkoi juttu kiertää, että nyt on tullut purkaamolle Volvo Amazon. Kaikki kävi tätä pyörimässä siellä ja mä sanoin, että ei se ole myytävänä, se on mun. En kyllä halua luopua tästä. Amazon on ollut teinistä lähtien mun unelmani ja nyt mulla on sellainen, Teppo päättää ja virnistää.
Teksti ja kuvat: Kai Lappalainen
Kuvien lisenssi: Creative Commons Attribution 4.0
Lue seuraavaksi:
Kuvaraportti: Volvo Amazon Treffit 2019
Amazonissa on rokkenrollia
Hyvinvointikartano Kaisankodin porttia vartioivien kivipylväiden välistä pihamaalle saapuvia Volvo Amazon -harrastajia tervehtii yksi Volvo Amazon Treffit tapahtuman järjestäjistä, Timo Pessala, joka itsekin on saapunut Espooseen sinisellä Amazonillaan Valkeakoskelta.
– Auto on vuoden 1970 mallinen Volvo Amazon. Sillä on ajettu puoli miljoonaa kilometriä. Isä ajoi autolla kesät talvet 13 vuoden aikana yli 300 000 ja itse olen ajanut sellaisen 200 000 kilometriä.
– Ihastuin tähän autoon jossain vaiheessa ollessani teini-ikäinen. Meillä ei ollut jenkkiautoja, mutta tässä oli jotain rokkenrollia. Sitten pitkin 80-lukua tutustuin Amazon harrastajiin ja aloin kiertää tapahtumissa, Timo kertoo.
Haastattelun keskeyttää hetkeksi vihreä kaksiovinen Amazon, jolla tapahtumaan saapuvat harrastajat ovat selvästi Timolle tuttuja. Timo ohjaa Amazonin parkkiin lähes täydelle kentälle ja laskee jo 50 autokunnan saapuneen tapahtumaan kehnosta sääennusteesta huolimatta.
– Viime vuonna oltiin Tampereen lähellä Idea parkissa. 70 Amazonin jälkeen seottiin laskuista, eli sinne tuli yli 70 Amazonia. Amazon on yleinen harrasteauto, harrastajia on satoja ja liikenteessä yli 1000 Amazonia, kuvailee Timo Pessala Amazon harrastajien määrää Suomessa.
Amazon-harrastus vei mennessään
Timo Pessala on sitä mieltä, että aikuisella miehellä pitää olla joku harrastus. Hänelle itselleen se on isältä peritty Volvo Amazon.
– Tämä on jotenkin sellainen automalli, että tiedän, että täälläkin on sellaisia tyyppejä, että kun isä on harrastanut Amazoneja, niin poika tulee perässä ja aloittaa Amazonin rakentelun. Mulla itsellä on vaan tämä auto, mulla ei ole ollut mitään muita harrasteautoja koskaan. Olen vienyt tämän auton tarinaa eteenpäin ja jatkossakin aion viedä, Timo kertoo.
Vapaa-ajan lisäksi Volvo harrastukseen saa uppoamaan myös rahaa ja joskus erikoisosia hankkiakseen on matkustettava merta edemmäs kalaan.
– Overdrive, loikkarilaatikko, tähän autoon tuli 16 vuotta sitten vuonna 2003. Se muutti auton luonnetta totaalisesti, kun mennään 80 km/h vauhdista kovempaa. Erittäin hyödyllinen ja haluttu lisävaruste. Sitten olen noita GT-amazonin varusteita hankkinut muitakin, eli siellä on kierroslukumittaria ja GT:n kaatohelat etupenkeissä. Ruotsia myöten olen joskus ollut varaosamarkkinoilla.
"Myy se Saksaan ja ota siitä rahat!"
Television autonrakentelusarjojen ja Saksaan Suomesta myytyjen harrasteautojen myötä klassikoautojen hinnat ovat viime vuosina nousseet Suomessakin, joskin Euroopan hintatasoon on vielä matkaa. Moni harrastaja onkin joutunut vastaamaan työkavereidensa tai sukulaistensa uteluihin autonmyyntiaikeistaan ja mahdollisesta myynnillä rikastumisesta.
– Nyt kun ollaan iässä 50 vuotta ylitetty, niin usein kysytään, että mitäs meinaat tolle autolle tehdä? Se on ihan aiheellinen kysymys. Meinaatko laittaa sen myyntiin ja ottaa siitä ne rahat kenties Saksasta. Nämä on ihan näitä viime aikaisia juttuja. Vai annatko olla hamaan tappiin ja se tuottaa sulle harrastamisen iloa ja ihmisten kohtaamista ja tällaisia miittejä?, Timo pohtii.
– Nämä tapahtumathan on ihan älyttömän hienoja. Aurinko paistaa ja ihmiset on hyväntuulisia, täällä on kymmeniä Amazoneja. Haluanko, että mun elämä on tämmöistä, enkä murehdi tulevaisuutta? Antaa perikunnan sitten myydä auto ja tehdä sille mitä vain, vai laitanko sen sinne Saksaan myyntiin ja saan siitä huomattavasti enemmän rahaa, kuin mitä suomalaiset harrastajat haluaa tällaisesta maksaa.
– Kyllä ne pyörii mielessä, mutta mitään radikaalia tuskin teen tässä vuosiin vielä. Jos terveyttä riittää, niin kyllä edelleen haluan järjestää ja olla mukana Amazon treffeillä ja muutenkin pyöriä tapahtumissa, Timo päättää.
1960 Volvo Amazon Sport B16B
1964 Volvo Amazon Farmari
Kuin Michelangelon lihaksikas David-patsas
Elokuun kolmantena päivänä kesällä 1956 Volvo esitteli tummiin pukuihin sonnustatuneelle jälleenmyyjien joukolle Skövdessä kokonaan uuden henkilöauton, Volvo P120 Amazonin. Kaksivärinen, leveillä valkosivurenkailla varustettu matalan virtaviivainen Amazon poikkesi muotoilultaan Volvon aiemmasta korkeasta linjasta. Amazonin muotoilija Jan Wilsgård onkin osuvasti sanonut tavoitelleensa Amazonin muotoihin klassista veistoksenomaisuutta. Wilsgård tahtoi Amazonin näyttävän siltä, kuin sillä olisi peltiensa alla lihakset.
Vajaa kuukausi myöhemmin Amazon esiteltiin suurelle yleisölle Örebrossa, joka otti modernin neliovisen innostuneena vastaan. Suunnittelija Jan Wilsgård oli alun perin ajatellut Amazonin kaksioviseksi, mutta malliston laajeneminen kaksioviseksi toteutui vasta mallivuodelle 1961. Farmarikorisen Amazonin vuoro oli vuonna 1962.
Amazon peri 1,6-litraisen ja nelisylinterisen rivimoottorinsa, vaihteistonsa ja osittain taka-akselinsa Volvon vanhemmalta PV444-mallilta. Taka-akselin jousitusta muutettiin siirtämällä kierrejouset suoraan akselin päälle ja käyttämällä erillistä pitkittäistuentaa. Etuakselin ripustuksina olivat päällekkäiset kolmiotukivarret, joiden väliin sijoitettiin kierrejouset. Korien kokoamisesta Volvolla oli jo vuosien kokemus ja uuden Amazonin kori olikin yli 50% jäykempi kuin vanhan mallin.
Volvo Amazonin valmistus jatkui aina vuoteen 1970 asti. Sinä aikana mm. moottorin koko kasvoi ensin 1,8- ja sitten 2,0-litraan ja teho lähes kaksinkertaistui 60 hevosvoimasta 118 hevosvoimaan. Volvo Amazon oli ensimmäinen sarjatuotannossa ollut automalli, jossa oli vakiona kolmipisteturvavyöt.
Kuusysi customit
1969 Volvo Amazon B20 Custom
1969 Volvo Amazon B30 Custom
Toivo Suden 1967 Volvo Amazon Farmari
Keikkaratsu lauluntekijälle
Laulaja lauluntekijä Toivo Suden naapurissa tuli kesällä 2016 myyntiin sedan-korinen Volvo Amazon. Kyseinen auto ei Suden omistukseen päättynyt ja hyvä niin, sillä kiertävän muusikon tarpeisiin porrasperäinen Amazon olisikin tiloiltaan auttamattomasti liian pieni. Amazon-kuume kuitenkin syttyi ja Toivo Susi aloitti farmarikorisen Amazonin etsinnän. Lopulta sopiva aihio löytyi keikkamatkalla Kajaanista.
Haettuaan Amazonin kotiin Sudella oli suunnitelmana käydä auton tekniikka läpi ja ottaa Amazon päivittäiseen ajoon. Mutta kuten autoharrastajat hyvin tietävät, sillä mikä alkaa pienellä ja nopealla remontilla, on tapana päättyä projektiksi, jossa auton osat ovat irrallaan ympäri autotallia, varastoa, olohuoneen lattiaa ja saunan lauteita.
Käyttöentisöity klassikko, joka ei jää huomaamatta
Toivo Suden Amazon purettiin ja auton koriin tehtiin tarvittavat peltityöt. Sen jälkeen auto sai uuden värin pintaansa ja sisusta käyttöentisöitiin sekä äänieristettiin. Monelle harrastajalle tuttua ikuisuusprojektia Suden Amazonista ei onneksi tullut, vaan jo kesällä 2017 Toivo Susi kiersi Amazonilla Suomea yli 7000 kilometriä kitarat ja äänentoisto takakontissa keikkapaikasta toiseen.
Volvo Amazon Treffeillä kotoaan Jyväskylästä Amazonilla saapunut Susi soitti tapahtumassa kaksi settiä omia lauluja ja lainabiisejä. Autotapahtumia ahkerasti kiertäneenä täytyy todeta, että hyvin esitetty live-musiikki nostaa tapahtuman aina seuraavalle tasolle. Huomio on taattu etenkin silloin, kun esiintyjä saapuu itsekin harrasteautolla paikalle.
Toivo Suden musiikkiin ja autoon voi tutustua tarkemmin osoitteessa www.toivosusi.fi.
Hiihtäjälegendan 1962 Volvo Amazon
Patinaa ja jenkkivanteita
1967 Volvo Amazon farmari
1967 Volvo Amazon farmari
1962 Volvo Amazon B18
Ensi vuonna uudestaan Amazon Treffeille
Wheels.fi kiittää ja kumartaa. Ensimmäinen vierailu Volvo Amazon Treffeillä ei jääne viimeiseksi, sillä tapahtumassa oli rento tunnelma ja ensikertalaisenkin oli helppoa tulla mukaan. Erityiskiitokset Timo Pessalalle ja Lauri Kivirannalle Amazonin historiaan ja tekniikkaan liittyvistä yksityiskohtaisista neuvoista. Ensi viikolla on luvassa erikoishaastettelu tapahtumassa mukana olleista Amazon-harrastajista, joiden autolla on erittäin mielenkiintoinen historia.
Teksti ja kuvat: Kai Lappalainen
Kuvien lisenssi: Creative Commons Attribution 4.0
Lue seuraavaksi:
Turvavyö – maanteiden hengenpelastaja
KLIK! Turvavyö on kiinnitetty. Jokainen kiinnitetty turvavyö on muistutus siitä, kuinka merkittävä osa ruotsalaisella autoteollisuudella ja innovatiivisuudella on autoilun historiassa ollut ja on yhä edelleen.
Ensimmäiset tehdasasennetut kolmipistevyöt
Elokuun 13. päivänä vuonna 1959 Volvo toimitti Kristianstadissa toimineelle jälleenmyyjälleen Volvo PV 544 auton. Tapahtumassa ei sinänsä ollut mitään ihmeellistä. Volvo PV 544 oli vuonna 1959 tuore malli ja auto meni hyvin kaupaksi. Erikoiseksi päivän teki Kristianstadiin toimitetun auton varustus. Kyseinen Volvo oli nimittäin ensimmäinen auto, jossa oli tehdasasennetut kolmipistevyöt etumatkustajille.
Autoilun turvallisuuden myöhemmin mullistanut keksintö, kolmipistevyö, oli Volvon turvallisuusinsinöörin Nils Bohlinin käsialaa. Itse turvavyö oli kuitenkin keksitty jo aikaisemmin. Jo 1930-luvulla lääkärit Amerikassa esittivät autonvalmistajille vaatimuksia turvavöiden asentamisesta autoihin. Monien autojen varustelistalle ilmestyikin lannevyöt (kaksipistevyöt) ja erilaisia viritelmiä kolmipistevöiksikin nähtiin. Ne eivät kuitenkaan osoittautuneet riittävän hyviksi suojaamaan ihmisiä kolareissa, etenkään kovilla nopeuksilla. Tosin yleisesti amerikkalaiset suuret autonvalmistajat eivät olleet kovin halukkaita kehittämään turvavöitä, sillä markkinointiosastojen mielestä se viestitti sitä, että turvavöillä varustettu auto ei ollut turvallinen.
Turvallisuus oli Volvolle autonsuunnittelun lähtökohta
Volvo oli suunnitellut jo 1950-luvun lopulla erilaisia turvallisuutta lisääviä elementtejä, kuten kokoonpainuvan ohjausakselin, pehmustetun kojelaudan ja kiinnikkeet etumatkustajien lannevöille.
Vuonna 1957 ensimmäiset Volvot oli varustettu jo tehtaalla lentokoneen turvavyötä muistuttaneilla rinnan yli kulkeneilla kaksipistesolkivöillä. Ratkaisu ei lopulta tyydyttänyt Volvon johtoa. Keskelle vyötä jäänyt solki osui kuljettajalla ja matkustajalla juuri kylkiluiden väliin ja kolaritilanteessa vaaransi sisäelimet eikä suinkaan turvannut niitä.
Volvon johtajalla Gunnar Engellaulla oli myös omakohtaista kokemusta liikenteen vaatimista kuolonuhreista. Hänen läheinen sukulaisensa kuoli liikkenneonnettomuudessa siitäkin huolimatta, että uhrin käytössä oli lannevyö. Siksi Engellau halusi, että Volvo kehittäisi turvavyöstä turvallisemman version.
Heittoistuinten suunnittelijasta turvallisuusinsinööriksi
Vastavalmistunut insinööri Nils Bohlin aloitti työuransa vuonna 1942 lentokoneinsinöörinä SAABilla (Svenska Aeroplan Aktiebolaget). Vuonna 1955 Bohlinin vastuulle tuli turvallisen heittoistuimen suunnittelu Saabin hävittäjiin, eli lentäjien turvallisuudesta huolehtiminen äärimmäisen kiihdytyksen aikana. Paradoksaalisesti Bohlin oli kuitenkin kiinnostunut yhtä paljon myös vastakkaisesta tilanteesta, ihmiskehon suojaamisesta äärimmäisen hidastumisen aikana. Bohlinin työ SAABilla herätti Volvon johtajan Gunnar Engellaun huomion. Bohlin palkattiin pian Volvon turvallisuusinsinööriksi.
Aiemman kokemuksensa pohjalta Nils Bohlin ymmärsi voimia, joita ihmiseen kolarissa kohdistuu. Ollakseen tehokas turvavyön tulisi vaimentaa onnettomuuksissa syntyviä voimia juuri oikeilta alueilta, eli lantion ja rinnan kohdalta, sillä siellä ihmiskeho on vahvin. Samalla turvavyön tulisi olla helppo käyttää ja säätää matkustajalle sopivaksi.
Nils Bohlinin kolmipistevyö
Työnsä aloitettuaan Bohlin ymmärsi pian, että sekä vartalon alaosa että yläosa olisi suojattava yhtä hyvin pysymään paikallaan onnettomuudessa. Toisen vyön tulisi kulkea poikittain rinnan poikki ja toisen lantion yli. Prototyypin rakentamisessa suurin vaikeus oli suunnitella ratkaisu, joka oli sekä helppokäyttöinen että onnettomuustilanteessa varmasti toimiva. Jos turvavyötä ei voisi kytkeä toimintakuntoon yhdellä kädellä, se jäisi kuljettajalta ja matkustajalta tekemättä.
Bohlinin mukaan turvavyön rakenteessa oli neljä merkittävää kultaista sääntöä:
- Turvavyössä tulee olla sekä lantiovyö että poikittainen rinnan yli menevä vyö, joka asettui fysiologisesti oikealle kohdalle ihmisruumista
- Turvavyön tulee olla alhaalta kiinnitettynä matalalla olevaan ankkuripisteeseen istuimen vieressä
- Turvavyön tulee muodostaa toimintakunnossa alaspäin osoittava poikittainen V-muoto
- Turvavyön on pysyttävä samassa asennossa myös äkillisessä kuormituksessa
Ratkaiseva ero aikaisempiin kolmipistevöihin ja erityisesti amerikkalaisen Roger Griswoldin aiemmin patentoimaan Y-muotoiseen kolmipistevyöhön oli Bohlinin vyön geometriassa. Bohlinin suunnittelema turvavyö olikin enemmänkin näyte ihmisruumiin vahvuuksia mukailevasta geometriasta kuin uusimmasta teknologisesta innovaatiosta.
Vuonna 1958 Volvo teki Bohlinin työn pohjalta patenttihakemuksen kolmipistevyölle. Taloudellista menestystä enemmän Volvolla oltiin kiinnostuneita turvallisuuden edistämisestä ja patentti päätettiin jättää avoimeksi. Tämä merkitsi sitä, että kuka tahansa saattoi ottaa patentoidun kolmipistevyön käyttöönsä ilman mitään kuluja.
28000 liikenneonnettomuutta ja turvavyöpakko
Vuonna 1967 Volvo julkisti ”28,000 Accident Report” tutkimuksen amerikkalaisessa tielikenteen ”11th Stapp Car Crash Conference” turvallisuuskonferensissa. Raporttiin oli koottu tiedot peräti 28000 liikenneonnettomuudesta. Raportin lopputulema oli selkeä. Kolmipistevyöt olivat säästäneet tuhansia henkiä. Turvavyö pelasti varmalta kuolemalta ja pienensi vakavan loukkaantumisen riskiä jopa 75%.
Volvon raportin pohjalta Yhdysvalloissa säädettiin vuonna 1977 laki, joka määräsi kaikki autonvalmistajat varustamaan myytävät henkilöautot kolmipistevöillä vuoteen 1984 mennessä.
Volvolla oltiin huomattavasti lainsäätäjiä ripeämpiä, sillä saman vuonna 1967 kun raportti julkaistiin, Volvon autoihin tulivat vakiovarusteeksi turvavyöt myös takamatkustajille. Kiinnityspisteet takamatkustajien turvavöille Volvoihin tuli tosin jo huomattavasti aikaisemmin vuonna 1958.
Turvavyömääräykset Suomessa
Suomessa turvavyöt tulivat pakolliseksi varusteeksi pohjoismaisen trendin mukaisesti jo aiemmin kuin Yhdysvalloissa. Kaikkiin uusin autoihin oli asennettava turvavyöt etuistuimille vuoden 1971 alusta lähtien. Harrasteautoilijan kannalta tämä merkitsee sitä, että ennen vuotta 1971 ensirekisteröidyissä ajoneuvoissa turvavyö ei ole pakollinen varuste, mutta jos ne on autoon asennettu, niiden tulee olla toimintakuntoisia.
Ennen vuotta 1971 ensirekisteröidyssä autossa turvavyöt eivät ole pakollinen varuste.
Heinäkuussa 1975 turvavöiden käyttö määrättiin Suomessa pakolliseksi auton etuistuimilla, mutta vasta vuonna 1983 käyttämättä jättämisestä tuli rangaistava teko. Marraskuusta 1987 lähtien uusin autoihin tuli asentaa turvavyöt myös takaistuimille.
Turvavyömääräykset Suomessa
Kolmipistevyön kehittäjä Nils Bohlin jatkoi Volvon palveluksessa koko työuransa loppuun saakka keskittyen johtamaan autojen turvallisuuteen liittyviä kehitysprojekteja. Bohlinille myönnettiin keksinnöstään useita mitaleja ja palkintoja.
Vuonna 2002 Nils Bohlin kutsuttiin yhdysvaltalaiseen keksijöiden kunniagalleriaan U.S. National Inventors Hall of Fameen. Samana päivänä kun Bohlinin taulu nostettiin juhlamenoin gallerian seinälle Virginian Alexandriassa, Nils Bohlin kuoli Ruotsissa 82 vuoden ikäisenä.
Wheels suosittelee käyttämään turvavyötä aina. Myös harrasteautossa.
Teksti: Kai Lappalainen
Lähde ja kuvat: Volvo Newsroom
Impalan sisäkuva: Chevrolet Pressroom
Lue seuraavaksi:
1938 Volvo PV51
– Porvoon Cruising-illan helmi –
Yksi Porvoon heinäkuisen Cruising-illan helmistä oli ehdottomasti Sami Kyttälän harvinainen museorekisteröity 1938 Volvo PV51. Alunperin uutena Suomessa myyty ja 1970-luvulla kuusen alta pelastettu Volvo on tuttu näky monista tapahtumista, jonne Volvo saapuu omin voimin ajamalla. Volvo PV51 on 1930-luvun mainoslausetta mukaillen pohjoismaista "teräksistä voimaa ja varmuutta" puhtaimmillaan.
Kauan kaivattu Volvo
Vuonna 1935 Volvo otti historiallisen askeleen ja listautui Tukholman pörssiin. Vaikka Volvon tuotanto ei vieläkään yltänyt sille asetettuihin tavoitteisiin, Volvon perustaneet ruotsalaisen kuulalaakereita valmistaneen SKF:n johtajat uskoivat vakaasti siihen, että Volvo kykenee jo seisomaan itsenäisesti omilla jaloillaan.
Volvon tavoitteena oli valmistaa vuonna 1935 kaikki ajoneuvot yhteenlaskien 3500 ajoneuvoa. Tuotantolinjoilta rullasi vuodenvaihteeseen mennessä ulos kuitenkin vain 3079 yksilöä. Tästä määrästä hieman vajaa puolet oli henkilöautoja. Kilpailijoihin verrattuna Volvon valmistamat autot olivat kalliita ja ylellisiä. Volvon jälleenmyyjät suorastaan vaativat Volvolta kotimaista kilpailijaa hyvin myyneille amerikkalaisille autoille ja nouseville saksalaisille merkeille.
Volvon hallituksessa tilanteesta tehtiin johtopäätös: Volvo tarvitsi uuden aiempaa pienemmän ja edullisemman henkilöautomallin kiivaasti autoistuvan Ruotsin maanteille. Volvo tarvitsi PV51:n.
Volvo PV51 sai innokkaan vastaanoton
Volvo PV51 ei ollut teknisesti niin radikaali kuin vuonna 1935 esitelty edeltäjänsä Volvo PV36 Carioca, mutta se oli huomattavasti halvempi. Lähimpiin kilpailijoihinsa verrattuna auto oli silti kallis. Volvon merkki auton keulalla merkitsi sitä, että omistaja oli maksanut autostaan extraa ja saanut vastineeksi ruotsalaista laatutyötä. Hinnastaan huolimatta suuri yleisö otti auton innolla vastaan.
Volvo PV51 mallin moottori oli sama kuin PV36 Cariocassa. Moottori oli Volvo Pentaverken EC:n valmistama kuusisylinterinen suora sivuventtiilimoottori, jonka iskutilavuus oli 3,7 litraa. Tehoa moottori tuotti 84 hevosvoimaa. Vaihteisto oli kolmivaihteinen manuaali, jossa toinen ja kolmas vaihde olivat synkronoituja. Uuden PV51:n hinta pidettiin kurissa mm. asentamalla autoon jäykkä etuakseli, tuulilasinpyyhin vain kuljettajan puolelle, kyynärnoja vain yhteen oveen jne.
Suomalaisittain Volvo PV51 oli ylellinen, mutta Ruotsin myyntihalleissa Volvoja verrattiin lisävarusteita pursuneisiin amerikkalaisiin kilpailijoihin. Spartalainen Volvo karkotti osan potentiaalisista asiakkaista. Luksusta kaipaaville autosta esiteltiinkin jo vuonna 1937 Volvo PV52, joka oli PV51-mallin de luxe -versio. Ruotsalaisten elintasosta 1930-luvun lopussa kertoo se tosiasia, että vain 56 kappaletta PV52 myytiin ulkomaille. Volvon henkilöautojen myyntikäyrät kääntyivätkin pian osoittamaan ylöspäin.
Sami Kyttälän 1938 Volvo PV51:n historia
Volvo on saapunut Suomeen uutena ja myyty ensimmäiselle omistajalleen Vaasan seudulla. Pitkään ei Volvolla ehditty ajaa ennen kuin Suomi joutui sotaan ja myös ajoneuvot saivat liikkeellepanokäskyn. Siviilikäytöstä otettiin sotavuosina rintamalle yli 35 000 ajoneuvoa. Kuorma- ja linja-autojen ohella rintamalla palvelivat myös henkilöautot.
Tuntemattomasta syystä Sami Kyttälän Volvo on säilynyt rintamapalveluksesta. Varmuutta ensimmäisen omistajan henkilöllisyydestä ei ole, mutta yhden tarinan mukaan ensimmäinen hän on ollut tavaran- ja laaduntarkastaja ja työnsä takia Puolustusvoimillekin tärkeä henkilö, joka sai pitää auton työkäytössä.
Olympiavuonna 1952 auto on vaihtanut omistajaa ja siirtynyt länsirannikolta Keski-Suomeen Jyskään. Samalla auton rekisterinumero on muuttunut alkuperäisestä VF-399 kilvestä XK-601 kilveksi.
Seuraavien 12 vuoden aikana autolla oli viisi omistajaa Jyväskylän alueella, kunnes se ilmeisesti syksyllä 1964 on jäänyt kuusen alle seisomaan ja kilvet on palautettu Vaajakoskella.
Sieltä kuusen alta Volvo 1970-luvun puolivälissä pelastettiin ja siirrettiin Volvo-harrastajien toimesta Amazonilla hinaamalla takaisin Jyväskylään. Auton entisöinti aloitettiin vahvistamalla helmakotelot, jotta ruostevaurioitunut kori kesti nostamisen rungon päältä.
Kori vietiin hiekkapuhallettavaksi ja sille tielle auton tarina meinasi päättyä. Volvon kori puhallettiin liian kovalla paineella ja korin tasaiset peltipinnat muuttuivat aaltopelliksi. Hiekkapuhalluksesta jäljelle jääneen aihion romuttamista harkittiin vakavasti.
Volvon onni kääntyy ja auto museorekisteröidään
Volvo PV51:n onneksi joensuulaisen Volvo-jälleenmyyjän Avain-Vaunun toimitusjohtaja kuuli harvinaisesta projektiautosta ja päätti ostaa sen entisöitäväksi ja esiteltäväksi liikkeensä myyntihallissa uusien Volvojen rinnalla. Kunnostuksesta vastasi Avain-Vaunun korjaamopäällikkö.
- astinlaudat on tehnyt Esa Suomi käsityönä Lahden Autoedustus Oy:ssä
- maalauksen ja pohjatyöt suoritti Ylämyllyllä Autoväri Keijo Hirvonen (auto on maalattu viimeksi talvella 1983-1984)
- verhoilun entisöi Verhoomo Turunen Kiteellä. Verhoilua entisöitäessä säilytettiin alkuperäiset hevosenjouhipehmusteet, jotka aika ajoin löytävät tiensä verhoilukankaan läpi
- Suomen Automobiilihistoriallinen klubi R.Y. myönsi autolle Joensuussa entistämistodistuksen maaliskuussa 1984
- huhtikuussa 1984 auto rekisteröintikatsastettiin ja liitettiin museoautorekisteriin
Volvon onni kääntyy ja auto museorekisteröidään
Keväällä 1998 auto siirtyi uudelle omistajalle ja matkasi jälleen takaisin Jyväskylään, mutta jo saman vuoden syksyllä matka jatkui jälleen uudelle omistajalle, tällä kertaa Helsinkiin. Helsingissä auto on jossain vaiheessa poistunut rekisteristä, mutta Joensuussa myönnettyjä SOP-59 kilpiä ei kuitenkaan oltu palautettu konttorille.
Auton nykyinen omistaja porvoolainen Sami Kyttälä hankki auton kymmenen vuotta sitten elokuussa 2008 ja palautti auton takaisin museorekisteriin seuraavana keväänä. Samassa yhteydessä auton moottori, kytkin, vaihdelaatikko, kardaani, jarrut ja pyöränlaakerit uusittiin.
Kiitokset Volvon omistajalle auton esittelystä Porvoon Cruising-illassa 28.7.2018. Hienoa, että Volvon myötä on tallessa osa suomalaista autoilun historiaa. Ja ennen kaikkea iso peukku omistajalle siitä, että auto on aktiivisesti liikenteessä ja eri tapahtumissa ihmisten ihailtavissa. Volvo on elävä esimerkki siitä, että auto tykkää, kun sillä ajetaan.
Teksti ja kuvat: Kai Lappalainen
Lähteet: Sami Kyttälän arkisto ja Wikipedia
Kuvien lisenssi: Creative Commons Attribution 4.0
Lue myös nämä artikkelit:
Sir Roger Mooren 1967 Volvo P1800 "Pyhimys"
Ikoninen kuva Roger Mooresta Volvo P1800 urheiluautonsa ratin takana elää yhä, vaikka 1960-luvun klassisesta TV-sarjasta on kulunut jo vuosikymmeniä.
The Saint, Pyhimys tv-sarjassa hiljattain edesmenneen Sir Roger Mooren esittämä upporikas seikkailija Simon Templar matkustaa ympäri maailman ryöstäen rikollisin keinoin rikastuneilta ja jakaen saaliinsa köyhille. Vuosina 1962-1969 kuvattu Pyhimys oli siis eräänlainen moderni versio enlantilaisesta lainsuojattomasta ja taitavasta jousimiehestä Robin Hoodista.
Autoharrastajan kannalta sarjan tekee mielenkiintoiseksi se, että Simon Templar ei matkusta mihinkään ilman uskollista valkoista Volvo P1800(S) autoaan. Templarin seikkaillessa Bahamalla, auto seuraa mukana, vaikka todellisuudessa ajojaksot kuvattiin ITC:n studiossa Englannissa. Euroopassa kuvatuissa jaksoissa auto useinmiten ajettiin kuvauspaikalle, joten alkuperäinen Pyhimys-Volvo oli aikanaan tuttu näky mm. Saksassa ja Belgiassa.
Sir Roger Moore ajoi Volvolla koko ikänsä
Voisi kuvitella, että seitsemän vuoden ja 118 jakson kuvausten jälkeen Roger Moore olisi kyllästynyt istumaan Volvon ratin takia, mutta toisin kävi. Sir Moore osti artikkelin kuvien vuosimallin 1967 Volvo P1800 auton tuotantoyhtiöltä omakseen ja ajoi sillä vielä pitkään sarjan kuvausten jälkeenkin. Arkiajon lisäksi autoa käytettiin myös sarjan kuvauksissa, josta kertovat sisätiloista yhä löytyvät lämpömittari ja tuuletin kuvauskaluston jäähdyttämiseksi.
Pyhimystä alkuperäisessä sarjassa näytelleeltä Sir Roger Moorelta kysyttiin kerran haastattelussa hänen muistoistaan Volvo P1800 autosta:
Sir Roger Moore
Muistelen Volvo P1800 autoa erittäin lämpimin tuntein. Ajoin autolla tv-sarjassa, mutta halusin sellaisen myös itselleni.
P1800 on kaunis auto ja sen ansiosta ajan Volvolla (C70) yhä edelleen.
Volvosta tuli Pyhimyksen auto 'sattumalta'
Sekä tv-sarjan tuottajat että Roger Moore olisivat alunperin halunneet, että Simon Templar ajaa sarjassa uudella Jaguarin E-typellä. Jaguarilla kuitenkin hukuttiin pyyntöihin saada E-type mukaan elokuviin, tv-sarjoihin ja milloin mihinkin tapahtumiin ympäri maailman ja yhtiö kieltäytyi antamasta autojaan Pyhimyksen kuvauksiin. Ja hyvä niin. Ilman tv-sarjaa pohjoismainen kaunislinjainen ja urheilullinen Volvo P1800 olisi saattanut jäädä ilman ansaitsemaansa huomiota.
Mielenkiintoinen yksityiskohta on se, että Volvollakaan ei osattu ennakoida tv-sarjan autonvalmistajalle tuomaa positiivista julkisuutta, sillä tuotantoyhtiöltä laskutettiin täysi hinta ensimmäisestä toimitetusta valkoisesta Pyhimys-Volvosta.
Pyhimyksen kuvaukset aloitettiin vuonna 1962 ja Volvolla oli heti ensimmäisestä jaksosta lähtien merkittävä osa sarjassa. Kaiken kaikkiaan Volvo toimitti tuotantoyhtiölle yhteensä viisi Volvo P1800 mallia, joita kaikkia käytettiin sarjan kuvauksissa.
Alkuperäiset viisi Pyhimys-Volvoa
Ensimmäinen alkuperäisistä autoista toimitettiin vuonna 1962 ITC television kuvausryhmälle lontoolaiselta jälleenmyyjältä samalla viikolla, kun pyyntö Volvolle tuli. Auton rekisterinumero oli 71 DXC, mutta sarjassa Pyhimys ajoi aina ST1 kilpistä Volvoa.
Vuonna 1964 Volvo siirsi P1800 mallin tuotannon laatuongelmien takia Jensenin tehtaalta Englannista Ruotsiin ja lähetti uudistetun 1800S mallin Pyhimys-sarjan tuottajille. Auton rekisteröitiin Englannissa numerolla 77 GYL.
Kolme vuotta myöhemmin vuonna 1967 Volvo toimitti vielä yhden auton, joka ei ehtinyt olla käytössä kuin muutaman viikon ennen kuin auto kolaroitiin korjauskelvottomaan kuntoon.
Ehjäksi jääneet osat vm. ’67 kolariautosta siirrettiin Pyhimyksen käytössä olleeseen vanhempaan autoon ja näin saatiin tehtyä vanhaan malliin kevyt facelift. Pyhimyksen ’64 Volvo sai uudemman mallin suorat puskurit, kromiosat ja vanteiden koristekehät.
Pian kolarin jälkeen Volvo toimitti ITC:lle vielä kaksi autoa. Toinen rekisteröitiin numerolla NUV 67E. Roger Moore osti auton omakseen ja käytti sitä kuvausten ohella henkilökohtaisena arkiautonaan. Toista autoa, NUV 648E kilvillä käytettiin sarjan filmauksissa tuotannon loppuun asti vuonna 1969.
Pyhimys-Volvo kiertueella
Volvo hankki artikkelin kuvien Sir Roger Mooren käytössä olleen auton itselleen vuonna 2017 juhlistaakseen 90-vuotista taivaltaan autonvalmistajana. Auto entisöitiin ja nyt siihen voi käydä tutustumassa Volvon museon kokoelmissa Göteborgissa. Auto tosin kiertää tiuhaan tahtiin myös erilaisissa tapahtumissa. Maaliskuussa auto on esillä Techno Classica -messuilla Saksan Essenissä.
Volvon P1800-mallin historiaan voi tarkemmin syventyä lukemalla artikkelin harvinaisista Volvoista.
Kuvat: Volvo Cars Global newsroom (julkaistu Volvo Cars:n luvalla)
Teksti: Kai Lappalainen
Lue seuraavaksi:
Volvo P1800 The Saint – Pyhimys
Sir Roger Mooren tähdittämä Pyhimys tv-sarja teki Volvon vuonna 1960 esittelemän urheilullisen P1800 mallin tunnetuksi ympäri maailman. Auto tunnetaan Suomessakin yhä edelleen Pyhimys-Volvona, vaikkei kovin moni itse sarjaa olekaan nähnyt.
Volkswagen lyö kapuloita rattaisiin
P1800-projekti alkoi vuonna 1958, kun Volvolla haluttiin lisätä mallistoon siitä puuttunut urheiluauto. Volvon 121 malliin perustuneiden prototyyppien suunnittelun jälkeen P1800 tuotanto oli tarkoitus aloittaa Karmannin tehtaalla Osnabrückissa Saksassa.
Suunnitelmiin tuli muutos viime hetkellä, kun Karmannin suurin asiakas Volkswagen kielsi koritehdasta aloittamasta Volvo P1800 mallin tuotantoa. Volkkarilla pelättiin uuden Karmann Volvon vievän asiakkaita Volkswagenin omalta coupe-mallilta VW Karmann Ghialta. Volvon johto kiersi muut saksalaiset koripajat, mutta sopimusta valmistuksesta ei syntynyt.
Tuotanto käyntiin Skotlannissa
Vuonna 1960 Volvo solmi sopimuksen 10 000 Pyhimys-Volvon valmistamisesta skotlantilaisen Jensen Motorsin kanssa. Jensenillä oli kuitenkin ongelmia valmistuneiden autojen laadun kanssa ja Volvolla päätettiin siirtää vuonna 1963 menestyneen mallin tuotanto Ruotsiin. Skotlannissa autoja ehti valmistua 6000 kappaletta. Tuotannon siirron yhteydessä auton mallimerkinnäksi tuli 1800S. Nimen muutoksella haluttiin korostaa auton ruotsalaista alkuperää ja laatua.
Pyhimys-Volvoa vauhditti Volvon oma B18-moottori, joka vuonna 1969 sai tehdä tilaa kaksilitraiselle B20-moottorille. Mallimerkintänä säilyi muutoksen jälkeenkin 1800S. 1970-luvun alku toi Pyhimys-Volvoon mekaanisen D-Jetronic ruiskun. Polttoaineen ruiskutusjärjestelmän myötä auton mallimerkintä muutettiin 1800E:ksi.
Volvon tavaramerkki: urheilullinen farmari
Volvon 1800-malli alkoi olla muodoiltaan ikääntynyt 1970-luvulle tultaessa. Yksinkertaisen faceliftin sijaan Volvolla suunniteltiin Pyhimys-Volvosta sporttinen kaksiovinen farmarimalli 1800ES, joka jatkoi mallin elinkaarta muutamalla vuodella.
1800ES esiteltiin vuonna 1972 ja sen päämarkkina-alue oli Amerikka. Autoa valmistettiin kahden vuoden aikana vain 8077 kappaletta. Amerikan tiukentuneet päästömääräykset olisivat merkinneet vuodelle 1974 mittavia muutostöitä auton rakenteeseen ja pakojärjestelmään, joten Volvo päätti luopua mallin valmistamisesta kokonaan. Näin mallivuosi 1973 jäi Pyhimys-Volvon viimeiseksi.
Kilometri- ja hintaennätys
Pyhimys-Volvolla on ajettu Guinessin maailmanennätys, sillä yhdysvaltalaisen Irvin Gordonin 1966 1800S mallilla on ajettu jo yli 4,4 miljoonaa kilometriä. Kuvien punainen sporttifarmari ei ole kuitenkaan nähnyt asfalttia yhtä paljoa, vaan siitä tuli pienen ajomääränsä ja alkuperäisyytensä ansiosta kallein huutokaupassa myyty Volvo.
Bonham huutokauppakamari myi kuvan auton, 1973 Volvo P1800ES Sport Wagonin Greenwich Concours d´Elegance tapahtumassa Connecticutissa kesäkuussa vuonna 2014. Autolla oli myyntihetkellä ajettu vain 13tml ja sillä oli ollut kolme omistajaa, kaikki samassa pikkukaupungissa.
Auto on luonnollisesti matching-numbers auto, eli moottori ja voimansiirto ovat kaikki auton alkuperäisiä. Samoin punainen alkuperäinen maalipinta on säilynyt suojassa paahtavalta auringolta, musta nahkasisustus on ehjä ja auton tehdasasenteinen ilmastointilaitekin toimii moitteetta.
Volvon amerikkalaiset jälleenmyyjät olivat tarjonneet autosta 30-40 000 dollaria, mutta huutokaupassa lopullinen hinta yli tuplaantui ja auto myytiin 92 400 dollarilla pois Amerikasta. Myyntihinnallaan autosta tuli kallein huutokaupattu klassikko-Volvo vuoteen 2014 mennessä.
Volvo 262C – David Bowie
Pyhimys-Volvo joutui luovuttamaan kalleimman huutokauppa-Volvon tittelinsä vuodenvaihteessa 2018, kun Sveitsin Gstaadissa järjestetyssä huutokaupassa 29.12.2017 myytiin toinen ikoninen Volvo, coupee-korinen Volvo 262C hulppeaan 216 000 dollarin hintaan.
Vaikka itse auto kaunis onkin, ennätyskorkeaan hintaan taisi lopulta vaikuttaa rekisteriotteeseen kirjattu entisen omistajan nimi: David Robet Jones. Mies tunnetaan maailmalla paremmin taiteilijanimellä David Bowie.
Euroopan Lincoln
Tarinan mukaan ryhmä amerikkalaisia autonvalmistajia vieraili Volvon tehtailla 1970-luvun puolessa välissä ja toi mukanaan Lincoln Continental Mark IV auton. Ylellinen Lincoln herätti huomiota niin Volvon työntekijöissä kuin ohikulkijoissa kaikkialla missä liikkui.
Eikä aikaakaan kun Volvolla päätettiin valmistaa Lincolnin eurooppalainen versio. Tuloksena syntyi Volvon ensimmäinen luksus-coupee Volvo 262C. Auto suunniteltiin Volvo 260 sedanin pohjalle Ruotsissa, mutta valmistettiin käsityönä Bertonen koripajalla Torinossa Italiassa.
Volvo 262C:n edistyksellinen tekniikka
Volvo esiteltiin suurelle yleisölle Geneven autonäyttelyssä keväällä 1977 ja se oli samalla Volvon 50-vuotis juhlavuoden erikoismalli. Alunperin 262C:ssä oli yhteistyössä Peugeotin ja Renaultin kanssa suunniteltu 2,7 litrainen V6-moottori, mutta vuonna 1980 moottorin koko kasvoi 2,8 litraan.
Erikoiseksi 262C:n moottorin teki se, että siihen oli päästöjen vähentämiseksi asennettu lambda-anturi ensimmäisenä tuontantoautona, jossa oli V-moottori. Järjestelmän ansiosta Volvo 262C selätti Amerikan tiukentuneet päästönormit jokaisessa osavaltiossa, jossa sitä myytiin.
Volvo 262C malli jäi lopulta lyhytikäiseksi kokeiluksi Volvon historiassa. Tuotannon päätyttyä vuonna 1981 autoa oli valmistettu yhteensä 6622 yksilöä.
Rock-ikonin ylellinen Volvo
Bowien omistama Volvo on juuri haluttua 262C:n viimeistä vuosikertaa 1981. Huutokaupan tietojen mukaan Bowie omisti talon Sveitsissä ja säilytti Volvoa siellä aina vuoteen 1998 saakka, jolloin auto vaihtoi omistajaa. Rock-ikonin Volvo on varusteltu kaikilla ajanmukaisilla lisävarusteilla nahkasisustasta sähköikkunoihin ja omistajan elämäntapaan sopineella, hyvälaatuisella Hi-Fi stereojärjestelmällä.
Harrasteajoneuvon oikea hinta on ikuisuuskysymys. Huutokaupoilla ja tositv-sarjoilla on haluttuihin malleihin hintoja nostava vaikutus. Toivottavasti coupe-Volvojen hinnat eivät pääse karkaamaan täysin tavallisen harrastajan ulottumattomiin. Autot ovat kauniita laitteita ja merkittävä osa pohjoismaista autoilun historiaa.
Teksti: Wheels.fi [Kai Lappalainen]
Kuvat: Volvo Global newsroom ja David Merrett. Kuvat on julkaistu Volvon luvalla.
