Suomalaisista ja virolaisista autoharrastajista koostuva ryhmämme on toimittanut Ukrainan asevoimille lahjoituksena jo yli 30 ajoneuvoa avustustarvikekuormineen. Pääosin ajoneuvot ovat olleet nelivetoisia maastureita, pakettiautoja ja pikkubusseja, mutta myös vajaavetoisia pakettiautoja tarvitaan huoltotehtävissä. Syyskuun lahjoitusmatkalla vuosimallin 1991 Volkswagen T4 pakettiauto hajosi Latviassa. Vika saatiin korjattua ja auto on nyt Ukrainan asevoiminen käytössä Bakhmutissa.
VW Transporter T4 lahjoituspakun matka Ukrainaan jäi kesken Latviassa
Syyskuun autonvientireissullamme Ukrainaan lahjoitetun 1991 Volkswagen Transporter T4 pakettiauton matka päättyi Latviassa 25km ennen Riikaa. Matka Helsingistä Tallinnan kautta kohti Ukrainan ja Puolan rajaa Hrebennessä alkoi hyvin, mutta hieman ennen Pärnua alkoivat ongelmat. Etupäästä alkoi kuulua kolinaa, joka pikkuhiljaa voimistui veto päällä ajettaessa. Vapaalla auto rullasi ihan nätisti, mutta heti kun kaasuun koski, kolina alkoi.
Pärnussa vikaa etsittiin korjaamolla, mutta auto toimi lukuisilla koeajoilla normaalisti. Jatkoimme matkaa kohti etelää, mutta pian kolina palasi ja oli lopulta niin kova vapaallakin rullatessa, että matka oli pakko jättää kesken. Kuulosti siltä, kuin jokin vetopyörästön osa olisi tahtonut tulla ohjaamon lattian läpi kurkkaamaan kuka siellä autoa kiusaa.
Vika löytyy korjaamolla Riikassa ja auto saadaan kuntoon
Latvialaiset Ukrainaan lahjoitusautoja keräävät kontaktimme hakivat pakun trailerilla Via Baltican varrelta huoltoaseman pihasta ja veivät tarkempiin tutkimuksiin korjaamolle aivan Riikan ydinkeskustan tuntumaan. Ensin vaikutti siltä, ettei autossa ole mitään vikaa, mutta kehotin heitä tekemään autolla pidemmän koeajon. Vajaan puolen tunnin ajon jälkeen kolina alkoi ja voimistui voimistumistaan. Vika löytyi lopulta oikean puolen vetoakselista, jonka sisemmän laakerin lämmettyä matka-ajossa vetoakselipaketti alkoi pitää meteliä.
Neljännen sukupolven Transportereiden osat eivät onneksi ole kalliita ja työkin tehtiin talkootyönä Ukrainan hyväksi, joten auto saatiin kuntoon muutaman kympin osa vaihtamalla. Lahjoituspakumme oli valmis suuntaamaan takaisin Via Balticalle kohti Ukrainaa.
"Kankkusen" perässä kolhoosin peltojen poikki
Marraskuun alussa lahjoitusautoja oli riittävästi koossa uutta Ukrainan reissua varten. Tallinnasta matkaan lähti sekä suomalaisia että virolaisia kuljettajia, joten kaikkiaan meitä oli seitsemän auton kolonna ajamassa kohti Hrebenneä. Muun porukan kiertäessä Riikan ohitustietä, kävin Heikki Riimin kanssa hakemassa oranssin lahjoituspakumme Riikasta. Autoon lastattiin vielä ennen lähtöä diesel- ja bensa-aggregaatteja ja lämpimiä lastenvaatteita Ukrainaan vietäväksi. Niitä siellä tarvitaan tällä hetkellä molempia.
Matka kohti etelää alkoi joutuisasti ja kunnossa olleella Transporterilla oli ilo ajaa. Auto pysyi yllättävän hyvin nykyliikenteen virrassa mukana, vaikka onkin jo museoikäinen. Transporterin viisipyttyinen 2.4D ei ole mikään huimaa kiihtyvyyttä tarjoava voimamoottori, mutta koneen äänimaailma on kyllä autoharrastajan nuottikorvalle erittäin kaunista kuunneltavaa!
Pimeän laskeutuessa alkoi tapahtua. Yritimme Heikin kanssa ottaa muut kiinni ajamalla tyhjiä sivuteitä ruuhkaisten pääväylien sijaan, mutta päädyimme umpikujaan, sillä tielle oli kaatunut kuorma-auto. Onneksi paikallinen "Juha Kankkunen" tuli apuun ja lupasi näyttää meille kiertotien paikan ohi. Niinpä sitten ajoimme vanhan kolhoosin takapihan ja peltojen poikki Passatin perässä satanen lasissa kohti laskevaa aurinkoa ja pääsimme kuin pääsimmekin taas tielle ja onnellisesti onnettomuuspaikan ohitse.
VW T4 Syncron kytkinremontti moottoritien varressa Liettuassa
Melkein heti perään tuli kuitenkin puhelimen välityksellä huonoja uutisia pääjoukolta. Valkoisen T4 Transporter Syncron kytkin oli jäänyt pohjaan ja nesteet tulleet pihalle. Ja tietysti keskellä Kaunasin ruuhkaisinta moottoritieliittymää! Ainoa purkki kytkinnestettä oli Heikin autossa, joten ei muuta kuin takaisin päätien ruuhkaan matelemaan.
Moottoritien laidalla kytkimen tiivisteet saatiin kiristettyä ja sekä nesteytys että ilmaus onnistuivat - ihme kyllä - hyvin. Matka jatkui seitsemän auton kolonnassa vauhdikkaasti kohti Puolaa. Vähän liiankin vauhdikkaasti, sillä reilun satasen vauhdissa Pohjanmaalta matkansa aloittanut Toyota Rav4 alkoi uhkaavasti ylikuumentua. Lisäsimme nestettä syylariin ja loppumatka rauhallista moottorimarssia perille yöpaikkaan sujui hyvin.
Auton luovutus ukrainalaisille rajalla Hrebennessä
Ajopäivä halki sumuisen ja sateisen Puolan sujui leppoisasti, vaikka liikkelle lähtö aamulla hieman venyikin valkoisen Transporterin kaivattua lisävirtaa akkuunsa. Perille Hrebenneen Ukrainan vastaiselle rajalle pääsimme auringon jo laskettua horisontin taakse. Paperitöiden tekeminen kaikkiin autoihin pimeässä ja sateisessa Hrebennessä otti oman aikansa, vaikka jokaiselle luovutetulle olikin jo valmiina dokumentit Ukrainan armeijalta. Paikallinen puolalainen poliisikin kävi paikanpäällä ihmettelemässä tien syrjään parkkeerattua kolonnaamme, mutta ehkäpä suomalaiset rekisterikilvet ja autoihin liimatut Help Ukraine -tarrat vakuuttivat heidätkin ja viranomaiset poistuivat paikalta autostaan nousematta.
Vielä ennen kotimatkalle lähtöä kuuntelin Lvivissä avustustyötämme koordinoivan eläkeläisen Anatoli Borysko kertomusta arjesta sotaa käyvässä Ukrainassa. Toki kuulemani asiat olivat uutisista ja lukuisilta Telegram-kanavilta jo tuttuja, mutta silti; kun kaiken sen kuulee sodan keskellä elävältä isoisältä, jonka omat lapset palvelevat rintamalla, vetää kuultu hiljaiseksi.
Ukrainassa tarvitaan edelleen autoja!
Syyskuun reissullamme ohitimme useita mitä erilaisemmilla ajoneuvoyhdistelmillä eri puolilta Eurooppaa matkaan lähteneitä Ukrainaa kohti liikkuneita avustussaattueita. Marraskuussa emme kohdanneet niitä yhtään ja joulukuun reissullakin vain yhden. Kolonnamme ohitti vain kaksi ruotsinkilpistä maasturia. Talvi on tullut Eurooppaan, eikä matka halki kylmän ja sateisen itäisen keski-Euroopan läpi enää houkuttele samalla tavalla kuin kesällä. Toivottavasti apua siitä huolimatta riittää myös tulevina kuukausina. Sodan hyytyessä talven ajaksi asemasodaksi, nelivetoiset huoltoajoneuvot ovat arvossaan Ukrainan mutaisella maaseudulla.
Meidän porukallamme on erikoinen tilanne, sillä toimitusta odottamassa ei tätä kirjoittessani ole yhtään autoa. Kaikki reilu kolmekymmentä vaunua on nyt parsittu kasaan ja viety Ukrainaan. Yhdistyksen perustamistakin autojen hankkimisen ja vakuuttamisen helpottamiseksi on yhdessä pohdittu, mutta se taitaa lopulta jäädä tekemättä. Olemme vain sekalainen seurakunta autoharrastajia. Kirjanpito ja hallituspaikkojen jako ei houkuta. Meidän vahvuutemme on kytkinremontissa moottoritien laidalla ja halussa auttaa niillä taidoilla, joita meillä on.
Jos sinulla on ylimääräisenä:
- nelivetoinen maastoauto
- nelivetoinen tilava farmariauto
- pikkubussi
- pakettiauto, ota meihin yhteyttä!
Noudamme autot, siirrämme ne huollettavaksi Tallinnaan ja toimitamme sieltä eteenpäin Ukrainaan. Autoista lähetetään tieto Ukrainan asevoimille jo ennen kuin lähdemme niitä viemään, joten niiden tuleva palveluspaikka on selvillä ennen autojen luovutusta. Autojen ei tarvitse välttämättä olla katsastettuja, mutta toki se helpottaa niiden viemistä. Otamme mielellämme vastaan myös sellaiset ajoneuvot, jotka eivät Suomen katsastusvaatimuksia enää täytä, mutta joilla on vielä käyttöarvoa huolto- ja taistelutehtävissä Ukrainan rintamilla.
Ota yhteyttä Wheels.fi palautelomakkeella tai soita Tallinnassa autojen kokoamista koordinoivalle Heikki Riimille p. +372 5646 0749.
Teksti ja kuvat: Kai Lappalainen
Kuvan lisenssi: Creative Commons Attribution 4.0
