Ilta oli alkanut vaihtua yöksi ja kuuden voltin valojemme keltainen kajastus valaisi polkuamme varsin hillitysti. Vielä kerran pysähdyimme läähättämään ja antamaan koneen jäähtyä, päästäen samalla autoletkan takaamme vapauteen. Pysähdyksen aikana G-dog löysi ojasta puoliksi mädäntyneen hirvenraadon, mikä oli omiaan lisäämään aavemaista tunnelmaa. Muutamalta ikuisuudelta tuntuneen parin tunnin nousu-urakan jälkeen olimme lopulta kuitenkin tasaisemmalla ylängöllä. GMC:n vauhti alkoi lähennellä yhdeksääkymmentä ja tuntui kuin olisimme lentäneet halki kuun valaiseman maiseman.
Hese Tolonen
Kanuunankuulapäiväkirjat
Mobilisti 1/12, s 45.
Harrikkarakentaja, autoharrastaja, ajoneuvokulttuurin monipuolinen esilletuoja, taitava kynämies, maailmanmatkaaja ja taideteollisesta valmistunut teollinen muotoilija Heikki ”Hese” Tolonen joutui elokuussa Vihdintiellä Helsingissä onnettomuuteen, jossa takaa tullut autoilija kiihdytti valoihin pysähtyneen Tolosen päälle ehtiäkseen risteyksestä läpi, vaikka valo oli jo vaihtunut punaiseksi. Tolonen kuljetettiin Töölön sairaalan teho-osastolle, mutta hän ei enää palannut tajuihinsa, vaan menehtyi sairaalassa.
En tuntenut Hese Tolosta kuin hänen Mobilisti-lehdessä julkaisemiensa tekstien kautta, niin kuin varmasti moni muukin ajoneuvoharrastaja. Erityisen vaikutuksen teki Tolosen elämänkerrallinen matkakertomus Kanuunankuulapäiväkirjat, jossa Hese kertoi autoharrastuksensa alkuvuosista, Alaskasta löytämänsä 1950 GMC Cannonball Cabover Airstream Land Yacht -asuntoauton rakentamisesta yhdistämällä vanha kuorma-auto ja asuntovaunu ja matkasta Pohjois-Amerikan mantereen halki Alcan Highwaytä pitkin alas Kanadan länsirannikolle Vancouveriin. Toki Aleksi Salmenperän ohjaama matkasta kertova Alcan Highway -dokumenttielokuva kuuluu sekin niiden elokuvien listalle, jotka jokaisen ajoneuvoharrastajan tulisi ehdottomasti nähdä.
Kopteri-lehti, jota Hese Tolonen oli 1990-luvun alussa perustamassa, järjesti lauantaina 3.10.2020 muistoajon edesmenneen monilahjakkuuden kunniaksi. Mukaan Helsingissä ja Vantaalla kierrelleelle reitille lähti yli 350 motoristia. Muistoajo päättyi kukkien laskuun onnettomuuspaikalle Vihdintien ja Ruosilantien risteyksessä.
Tolosen muistoa kunnioittaen en normaaleista kuvaraporteista poiketen kommentoi muistoajoon osallistunutta kalustoa, moottoripyörien historiaa tai niiden teknisiä yksityiskohtia. Kuvat puhukoot puolestaan.
Valot näyttivät puunlatvoihin tienreunan yli. Moottori sammui, mutta suostui vielä kerran käynnistymään. Määränpäähän oli kaksisataa metriä, mutta olin lähes tuhonnut ajoneuvon ja ehkä itsenikin! Onnistuin täpärästi kääntämään kapealle hiekkatielle ja rullasin tutun kaarihallin eteen. Sammutin moottorin, mutta jäin istumaan ratin taakse vielä pitkäksi toviksi. Kuuntelin sirkkojen räyhäämistä ja kokosin itseäni. Me teimme sen, sanoin ääneen ja taputin Big Maman kojelautaa kiitokseksi sitkeästä yhteistyöstä. Nyt se saisi nuolla haavojaan ja levätä rauhassa, ennen seuraavaa koitosta.
Hese Tolonen
Kanuunankuulapäiväkirjat
Mobilisti 1/12, s 51.
Alaska Highway dokumenttielokuvan kuvat: Made Oy
Kuvat muistoajoista: Vesa Mursunen ja Pauli Ojala. Kiitos!
Viimeinen kuva ja teksti: Kai Lappalainen
MP19-moottoripyörämessut täyttivät helmikuun alussa Helsingin Messuskeskuksen. Viikonlopun aikana paikanpäällä vieraili peräti 57 000 mp-harrastajaa ja kaksipyöräisten tarjoamasta vapauden tunteesta haaveilevaa messuvierasta.
Perinteisten uutuuspyörien, koeajoradan ja rakennettujen pyörien ohella tänä vuonna messuilla oli panostettu sähkömoottoripyörien ja -mopojen esille tuomiseen. Itse jätin uutuspyörät kokonaan väliin ja keskityin näyttelyn parhaaseen antiin, eli klassikkopyöriin ja rakennettuihin customeihin. Tässä kuvaraportin muodossa katsaus Messukeskuksessa esillä olleeseen kalustoon.
Amerikkalainen Hot rod -kulttuuri on monille tuttu, vaikka autot tai moottoripyörät eivät omiin harrastuksiin kuuluisikaan. Sen sijaan yllättävän harva ajoneuvoharrastajakin tuntuu tietävän, miten suuri merkitys 1950-luvulla syntyneillä Café racer -moottoripyörillä ja elämäntavalla oli eurooppalaisen ajoneuvokulttuurin kehittymisessä.
Café racer pyörän merkittävimmät tunnusmerkit ovat karun riisuttu ulkonäkö ja agressiivinen muotoilu. Rakentelun lähtökohdaksi otettiin yleensä käytettynä hankittu pyörä. 1960-luvulle tultaessa pyörien ominaisuudet paranivat ja syntyi useita legendaarisia Café racer malleja. Tunnetuin niistä oli Triton, omassa tallissa koottu tai muutamien jälleenmyyjien tarjoama yhdistelmä, jossa oli Nortonin Featherbed runko ja Triumph Bonnevillen moottori. Muita yleisiä yhdistelmiä olivat Tibsa, Triumphin moottori BSA:n rungossa, NorVin, Vincentin V-Twin moottori Nortonin rungossa ja hieman kalliimmat Rickmanin tai Seeleyn kilpapyörien runkoihin perustuneet Café racerit.
Lue lisää: Café racer – Hot rod -kapinan eurooppalainen versio
Honda CB 750 oli maailman ensimmäinen superbike – superpyörä. Oliko Tuutti myös moottoripyöräilyn historian merkittävin malli? Siitä lienee turha kiistellä.
Honda CB 750 muutti käsityksen siitä, miten moottoripyörä suurelle yleisölle valmistetaan ja teki sen niin, että Tuutti-Honda kestää vertailun tämän päivän pyöriin yhä edelleen. Sen ansiot harrastajan kukkarolle hinnoiteltuna, tehokkaana ja monipuolisena moottoripyöränä ovat kiistattomat. Siksi Tuutille kuuluu ehdottomasti oma paikka moottoripyörien All Stars -ketjussa.
Lue lisää: Maailman merkittävin moottoripyörä – Honda CB 750 Four
Moottoripyöränäyttelyä ilman Harley-Davidsonia on vaikea kuvitella. Pieni moottoripyöräpaja, jonka William S. Harley ja Arthur Davidson perustivat vuonna 1903 puuvajassa Wisconsinissa, on kulkenut pitkän matkan maailman tunnetuimmaksi moottoripyörämerkiksi.
Viimeiset vuodet myynti on ollut laskusuunnassa, sillä Harley-Davidson ei ole enää onnistunut nuoremman ostajakunnan tavoittamisessa niin kuin ennen. Vaikeuksista huolimatta Harley-Davidson on paljon muutakin kuin pelkästään moottoripyörävalmistaja.
Harley-Davidson on kansainvälinen brändi, elämäntapa, kulttuuri-ikoni ja monelle nykyiselle ja tulevalle harrastajalle aito amerikkalainen unelma.
Lue lisää: Harley-Davidson – amerikkalainen unelma
Tankkia koristaa teemaan sopivasti pitkäperjantain keskeisin tapahtuma.

Teksti ja kuvat: Kai Lappalainen
Kuvien lisenssi: Creative Commons Attribution 4.0
Harley-Davidson on valmistanut moottoripyöriä jo yli 100 vuotta – ei mikään turha saavutus. Yrityksen perustamisen jälkeen vuonna 1903 Amerikassa on syntynyt ja kuollut yli 150 moottoripyörävalmistajaa, mutta Harley-Davidson on peitonnut ne kaikki. Piirros moottorin voimalla kulkevasta polkupyörästä on kasvanut kaikkien tuntemaksi yritykseksi, jota kunnioitetaan moottoripyörien valmistajana ympäri maailman.
Tämä artikkeli pieni vilkaisu matkaan, jonka William S. Harley ja Arthur Davidson, aloittivat vuonna 1901.
Vuonna 1901 vain 21-vuotias William S. Harley suunnitteli ja piirsi pienen moottorin, joka mahtuisi polkupyörän runkoon ja säästäisi jokapäiväiseltä töihin polkemiselta. Kaksi vuotta myöhemmin Harley ja Davidson viimeistelivät ensimmäisen Harley-Davidson moottoripyörän. Tuotanto käynnistyi heidän ensimmäisessä ’tehtaassaan’, 3m x 5m kokoisessa, laudasta väsätyssä vajassa, Milwaukeessa Wisconsinissa. Yrityksen päämajaksi vajan tunnisti oveen maalatusta ’Harley-Davidson Motor Company’ tekstistä.
Ensimmäinen vajassa valmistunut Harley-Davidson moottoripyörä oli tarkoitettu kilparadoille ja ensimmäisen vuoden aikana valmistui vielä kaksi muutakin pyörää. Yksi niistä myytiin Chicagoon herralle nimeltä C.H. Lang, josta myöhemmin tuli ensimmäinen Harley-Davidson moottoripyörien jälleenmyyjä.
Vuonna 1906 Harleyllä ja Davidsonilla oli jo kuusi täysiaikaista työntekijää ja pieni puuvaja kävi auttamattomasti liian pieneksi toiminnan pyörittämiseen.
Uusi tehdas rakennettiin samalle paikalle, jossa Harley-Davidsonin päämaja on yhä edelleen Milwaukeen Chestnut Streetillä (nykyisin Juneau Avenue). Kovin suuresta tehtaasta ei vieläkään voitu puhua (rakennus oli kooltaan 12m x 18m), mutta uusissa tiloissa syntyi jo samana vuonna noin 50 moottoripyörää. Arthur Davidsonin veljet Walter ja William liittyivät mukaan yritystoimintaan.
Vuonna 1907 työntekijöitä oli jo 18 ja rakennusta suurennettiin kooltaan kaksinkertaiseksi.
17.9.1907 Harley-Davidson yhtiöitettiin ja yhtiö aloitti jälleenmyyjien etsimisen moottoripyörien myymiseksi laajemmalle yleisölle.
Harley-Davidsonit tunnettiin alusta asti luotettavina pyörinä. Vuonna 1908 Harley-Davidson moottoripyörä sai täydet 1000 pistettä seitsemännessä Amerikan moottoripyöräyhdistyksen kestävyys- ja luotettavuustestissä. Samalla pyörällä saavutettiin myös taloudellisuusennätys, sillä Harley-Davidsonin moottoripyörä kulki yhdellä gallonalla polttoainetta 188.234 mailia (n. 302km, 1,25litraa/100km).
Myös kilparadoilla tuli menestystä. Harley-Davidsonilla voitettiin useita arvostettuja kilpailuja, mutta tehdastiimiä ei tässä vaiheessa vielä ollut.
Harley-Davidsonin ensimmäinen V-twin (V2) moottoripyörä näki päivänvalon vuonna 1909. Moottorin 45 asteen kulmaan asennetut sylinterit muodostavat Harley-Davidsonin ikonisen V:n. Sylinterien muoto yhdistettiin nopeasti moottorin valmistajaan ja siitä tuli merkittävä osa yhtiön brändiä.
Vuonna 1910 Harley-Davidson otti käyttöön toisen ikonisen muodon, kilven muotoisen logonsa, jota yhtiö käyttää yhä edelleen. Harleyn-Davidson logo patentoitiin seuraavana vuonna.
1900-luvun alussa Harley-Davidson kasvoi vaikuttavalla vauhdilla. Yhdeksän vuotta ensimmäisen moottoripyörän valmistumisen jälkeen yhtiöllä oli jo yli 200 jälleenmyyjää eri puolilla Amerikkaan. 1912 ensimmäinen Harley-Davidson moottoripyörä myytiin virallisesti ulkomaille yhtiön aloittaessa viennin Japaniin.
Vuonna 1914 Harley-Davidson lähti virallisesti moottoripyörävalmistajana mukaan moottoripyöräkilpailuihin. Muutamaa vuotta myöhemmin Harley-Davidson pyörillä dominoitiin lajia.
Harley-Davidsonin tiimi tunnettiin lempinimellä ’wrecking team’, raivaustiimi, sillä Harley-Davidson pyörillä sananmukaisesti raivattiin kilpailijat pois tieltä.
Harley-Davidsonin lempinimi, Hog, on tiettävästi saanut alkunsa kilpatallin maskottina 1920-luvun alussa olleesta pikkupossusta, jonka nimi Hog oli. Maskotti oli voittaneen kuljettajan kyydissä kunniakierroksella.
Harley-Davidsonilla oli merkittävä osa ensimmäisessä maailmansodassa, sillä vuoteen 1918 mennessä lähes puolet sen valmistamista pyöristä oli myyty Yhdysvaltain armeijalle. Armeijalla oli ensimmäisessä maailmansodassa käytössään n. 20000 moottoripyörää, joista suurin osa oli Harley-Davidsoneja.
Aselevon allekirjoittamisen jälkeen Wisconsinista Harley-Davidsonin syntyseuduilta kotoisin olleesta korpraali Roy Holtzista tuli ensimmäinen amerikkalainen, joka ylitti Saksan rajan – Harley-Davidson moottoripyörää ajaen.
Vuoteen 1920 mennessä Harley-Davidsonista tuli maailman suurin moottoripyöränvalmistaja. Harley-Davidsoneja myi nyt jo yli 2000 jälleenmyyjää 67 maassa eri puolilla maailmaa. Tyrmäävä menestys jatkui myös kilparadoilla, sillä vuonna 1921 Harley-Davidsonin pyörillä voitettiin kaikki Amerikan mestaruussarjan kahdeksan osakilpailua.
Ajoneuvojen kantakorttien rekisteröinnit aloitettiin Suomessa vuonna 1922. Varhaisissa maakunta-arkistoissa Harley-Davidson oli selvästi yleisin moottoripyörämerkki. Indian oli yhtä selvä kakkonen. Myös Suomessa armeijan käyttöön hankittiin moottoripyöriä. Suomen Puolustusvoimilla oli 1920-luvun alussa 75 Harley-Davidsonia.
Vuonna 1980 suomalaiset Harley-Davidson harrastajat perustivat merkkikerhon Harley-Davidson Club Finlandin. Kerho on avoin kaikille H-D:n omistajille ja siihen kuuluu nykyään yli 6400 jäsentä.
Harley-Davidson jatkoi armeijan varustamista Yhdysvaltain ajauduttua uudestaan mukaan maailmansotaan. Vuonna 1941 lähes kaikki valmistuneet pyörät menivät armeijan käyttöön. Sodan loppuun mennessä armeijalle oli tuotettu lähes 90000 WLA mallista moottoripyörää.
Yhtiö valmisti myös erän XA 750 pyöriä, joissa syliterit olivat bokserikoneen omaisesti vaakatasossa ja vetoakseli oli suunniteltu käytettäväksi aavikko-olosuhteissa. Vain 1011 XA 750 pyörää valmistui, joten ne ovat nykyään haluttuja ja harvinaisia pyöriä.
Juhlistaakseen 50 vuotta moottoripyöränvalmistajana Harley-Davidsonilla suunniteltiin logo, johon oli integroitu V-kirjain. V-logo kiinnitettiin vuonna 1954 jokaisen myydyn Harley-Davidsonin lokasuojaan.
Vuonna 1969 American Machine and Foundry osti koko Harley-Davidsonin osakekannan ja vähensi työntekijöitä reippaasti. Seurauksena oli lakkoja ja huomattava työn laadun heikkeneminen. Harley-Davidsonista tuli kallis, suorituskyvyltään kehno ja ajossa huonosti käyttäytyvä pyörä. Moottoripyörien myynti laski tasatahtia laadun kanssa ja Harley-Davidson kävi pahimmillaan lähellä konkurssia.
Vuonna 1981 kolmetoista pääosin Harley-Davidsonin johdosta koostunutta sijoittajaa osti American Machine and Foundryltä koko yhtiön osakepääoman 80 miljoonan dollarin hinnalla. Japanilaiset pyörät hallitsivat moottoripyörien kehitystä ja kauppaa 70- ja 80-lukujen taitteessa. Harley-Davidson pyysi ja sai presidentti Reaganin allekirjoittamaan lain, jolla määrättiin 45% tuontitulli kaikille moottoripyörille, joiden kuutiotilavuus oli yli 700cc.
Tuontitullin turvin Harley-Davidson pääsi taas jaloilleen. Pyöriin tehtiin teknisiä parannuksia ja niitä koottiin parempilaatuisilla ulkomailta tuoduilla osilla. Harley-Davidsonin johdossa tehtiin päätös pitää tiukasti kiinni retro-lookista, eli pyörät näyttivät tarkoituksellisesti uudistetuilta versioilta vanhoista klassikoista, eikä Harley-Davidson lähtenyt kilpailemaan japanilaisten ja italialaisten pyöränvalmistajien kanssa futuristisella ulkonäöllä. Oman tien valinta ja laaduntarkkailun parantaminen auttoivat ja pyörien myynti alkoi tasaisesti nousta.
Harvalla yrityksellä on yhtä uskollinen ja omistautunut asiakaskunta kuin Harley-Davidsonilla. Vuonna 1983 perustettiin Harley-Davidson pyörien omistajien yhdistys, Harley-Davidson Owners Group, lyhyesti H.O.G. Nykyään yhdistykseen kuuluu yli miljoona jäsentä 140 maassa ja se on yksi suurimmista valmistajien tukemista yhdistyksistä maailmassa.
Koko maailmaan rekisteröidyistä moottoripyöristä alle prosentti on Harley-Davidsonin valmistamia. Populäärikulttuurissa merkki on silti saavuttanut lähes myyttisen aseman. Monelle Harley-Davidsonista tulee mieleen Easy Rider elokuva on, mutta Harley-Davidson on ylipäätään kaikkein yleisin mottoripyörämerkki elokuvissa, tv-ohjelmissa ja oikeastaan missä tahansa mediassa silloin, kun kyse on moottoripyöristä.
Pieni moottoripyöräpaja, jonka William S. Harley ja Arthur Davidson perustivat puuvajassa Wisconsinissa on kulkenut pitkän matkan maailman tunnetuimmaksi moottoripyörämerkiksi. Vuonna 2016 Harley-Davidson myi hieman yli 260 000 moottoripyörää, joista 45 000 Eurooppaan.
Viimeiset vuodet myynti on ollut laskusuunnassa, sillä Harley-Davidson ei ole enää onnistunut nuoremman ostajakunnan tavoittamisessa niin kuin ennen. Vaikeuksista huolimatta Harley-Davidson on paljon muutakin kuin pelkästään moottoripyörävalmistaja.
Harley-Davidson on kansainvälinen brändi, elämäntapa, kulttuuri-ikoni ja monelle nykyiselle ja tulevalle harrastajalle aito amerikkalainen unelma.
Kuvat: Flickr.com/Creative commons ja Wheels.fi arkisto
Teksti: Wheels.fi toimitus [Kai Lappalainen]