Viktorian 1976 GAZ-24 Volgan täydellinen muodonmuutos
"Näytämme teille närhen munat!"
Neuvostoliiton johtaja Nikita Hruštšov valoi 1950-luvun lopussa uskoa Neuvostoliiton huimaan taloudelliseen kehitykseen ja kehotti työläisiään nousemaan ylös polviltaan ja ohittamaan Amerikan. Tavoitteena oli näyttää kapitalisteille närhen munat, kuten Hruštšov Yhdysvaltain presidentille Richard Nixonille vuonna 1959 uhosi.
Hruštšovin unelmissa kommunistinen Neuvostoliitto ohittaisi Amerikan nopealla aikataululla ja laajalla rintamalla niin tieteen saavutuksissa kuin taloudessakin. Avaruuden valloittamista lukuunottamatta todelliset saavutukset jäivät vähäisiksi. Närhen pesää on vaikea löytää. Ne kuuluisat munat jäivät Hruštšoviltakin näyttämättä.
Volga GAZ-24 on rautaesiripun jakaman aikakauden symboli
Rautaesiripun jakamassa 1960-luvun alun maailmassa amerikkalaiset autonvalmistajat hallitsivat maailman automarkkinoita lähes suvereenisti. Autoteollisuuden suuret teknisiä innovaatiot tulivat nekin Yhdysvalloista, samoin uusin design ja automuotoilun trendit.
Siinä missä Detroitin kolme suurta, Ford, Chrysler ja GM, esittelivät uuden mallin lähes joka vuosi, Neuvostoliiton keskusjohtoinen komentotalous joutui yhä uudestaan ja uudestaan nöyrtymään. Uusia malleja ei saatu tuotantoon ja nekin mitä saatiin, olivat monilta ratkaisuiltaan kopioita vihollisen teknisistä saavutuksista.
Volga GAZ-24:n tarina on malliesimerkki siitä, miksi Neuvostoliitto lopulta kaatui. Samalla se on yhden historiallisen aikakauden symboli, joka ansaitsee tulla entisöidyksi ja säilytetyiksi tuleville sukupolville. Ja tietysti myös ajetuksi. Mikä olisikaan parempi auto automatkalle halki entisen Neuvostoliiton, kuin GAZ-24 Volga?
Volga GAZ-24 korvasi menestyksekkään GAZ-21 mallin
Nikita Hruštšovin jälkeen Neuvostoliiton pääsihteeriksi valittiin Leonid Brežnev. Tavoite oli Brežnevin aikakaudella sama, ohittaa Amerikka kaikilla rintamilla. Vastuu tavoitteen saavuttamisesta annettiin lokakuussa 1964 Neuvostoliiton pääministeriksi valitulle Aleksei Kosyginille. Tuore pääministeri kääri hihansa ja kävi töihin.
Seuraavana vuonna 1965 Kosygin esitteli suuren talouden uudistamisohjelman, jonka tavoitteena oli talouden hajoittaminen ja kulutustavaroiden, myös autojen, tuotannon lisääminen. Pääsihteeri Brežnevin ei Kosyginin esittelemälle uudistuspolitiikalle lämmennyt, eikä hänen annettu aloittaa uudistamisohjelmaansa.
Brežnevin uudistuskielteisyyden seurauksena koko Neuvostoliitto ajautui taloudellisen pysähtyneisyyden aikaan. Amerikkalaisiin malleihin verrattuna Volga GAZ-24 auton suunnittelutyötä voi hyvin kuvailla samoilla sanoilla. Uuden Volgan suunnittelu oli kirjaimellisesti pysähtyneisyyden aikaa.
GAZ-24 korvasi Volgan teknisesti vanhentuneen GAZ-21 mallin. Auton kehitystyö oli aloitettu jo vuonna 1961. Virallisesti seitsemän vuotta kestäneen suunnittelutyön päätteeksi uusi Volga GAZ-24 esiteltiin vuonna 1968.
Todellisuudessa auton suunnittelutyö oli vielä ensiesittelyssä pahasti aikataulusta jäljessä. Tuotanto Volgan rannalla Nižni Novgorodin tehtaalla pääsi käyntiin vasta vuonna 1970.
Amerikkalaisiin ja eurooppalaisiin autoihin verrattuna GAZ-24 oli jo syntyessään vanhentunut niin teknisesti kuin suunnittelultaankin. Neuvostoliitossa siitä tuli kuitenkin menestys ja autoa tuotettiin puutteistaan huolimatta myös vientiin.
#superdonatium - päävoittona harrasteauton täysentisöinti
Pietarilainen Boris Pavlov tunnetaan Venäjällä MuscleGarage-tallista ja sadasta tuhannesta some-seuraajasta. Joulukuussa 2017 Pavlov esitteli some-kanavillaan #superdonatium-projektin, jonka ideana oli kustantaa harrasteauton remontti yhdelle Pavlovin some-kanavien seuraajalle. Alkukarsinnan ja finaalin tuloksena voittajaksi valikoitui Voronezhin kaupungissa Keski-Venäjällä asuva Viktoria Sultanbekova, jonka 1976 GAZ-24 Volga oli pikaisen avun tarpeessa.
Varsinaisen entisöintityön Boris Pavlov ulkoisti järjestämällä autoja Venäjällä entisöiville pajoille tarjouskilpailun Viktorian Volgan entisöimisestä. Kilpailuun ilmoittautui useita projektiin valmiita kolarikorjaus- ja entisöintipajoja. Lopulta työn sai suoritettavakseen Valko-Venäjän Minskissa toimiva RoadCarsMasters.
Volga-aihion purku ja entisöintityön organisointi
Heti vuodenvaihteen jälkeen tammikuussa 2018 Viktorian Volga ajettiin Venäjältä Valko-Venäjän pääkaupunkiin Minskiin. Entisöinti aloitettiin helmikuussa. Aihio purettiin osiin, jotta saatiin käsitys koritöiden laajuudesta. Entisöintityö pyrittiin organisoimaan mahdollisimman tehokkaasti heti alusta alkaen, sillä työtä tehtiin RoadCarsMastersin pajalla iltapuhteina varsinaisen päivätyön jälkeen.
Auton purun yhteydessä osapuutteet luetteloitiin. GAZ-24 Volgaan on saatavilla jonkin verran jälkituotanto-osia, mutta paljon pisteosia jouduttiin etsimään kontaktien ja netin avulla. Kaikki osat lajiteltiin joko entisöintiä tai puhdistusta varten, valokuvattiin ja niiden kunnostukselle laadittiin aikataulu. Koko entisöinti myös kuvattiin videolle, joka mahdollisti #superdonatium-projektin seuraamisen some-kanavien kautta.
Entisöintiprojektin laajuus selviää
Kun auto oli purettu, alkoi työn laajuus selvitä. Korin pohja oli yllättävän hyvässä kunnossa, mutta lähes kaikki muut korinosat olivat ruostevaurioituneita tai kokeneet muuten kovia. Korityöt aloitettiin hitsaamalla korihylsyyn vahvikkeita, jotta kori pysyisi työn kuluessa oikeassa muodossaan.
Vaihdettujen peltiosien lista on pitkä. Helmakotelot jouduttiin vaihtamaan kummallekin puolelle kokonaan. Myös takalokasuojat ja tavaratilan pohja jouduttiin vaihtamaan kokonaisuudessaan. Kaikki ovet ja luukut vaativat hitsausta, samoin etulokasuojien alaosat oli vaihdettava.
Vuonna 1976 tehtaan tuotantolinjalta valmistuneet Volgat eivät voineen ovien ja luukkujen istuvuudella tai korilinjojen suoruudella juuri ylpeillä. Niinpä peltiöiden edetessä oli ratkaistava huonosti jo uudesta lähtien istuneiden korinosien ongelma. Ratkaisu oli käyttää kymmeniä ylimääräisiä työtunteja, jotta ovet ja luukut saatiin istumaan niin kuin niiden olisi pitänyt jo alunperinkin Volgan tehtaalla istua, siis virheettömästi.
Alustan ja moottorin kunnostus
Jouset ja muut korin metalliosat puhdistettiin liasta ja ruosteesta ja maalattiin tai galvanoitiin. Moottori purettiin ja kaikkien moottorinosien kuluma mitattiin.
Lohko ja useimmat muut moottorinosat olivat onneksi tehtaan toleransseissa. Venttiilit, keinuvivut ja kiertokanget jouduttiin korvaamaan uusilla osilla. Sylinterien ja mäntien suhteen kävi hyvä tuuri, sillä ne olivat edelleen tehtaan mitoissa ja niiden osalta selvittiin pelkillä männänrenkaiden uusimisella.
Tarkastetut ja puhdistetut osat maalattiin ja kiristettiin tehtaan suosittelemiin momentteihin. Lopuksi moottorin alle koottiin Volgan etuakseli uusilla nivelillä ja puslilla.
Korin hiekkapuhallus ja maalaus
Tyhjä korihylsy kiinnitettiin korigrilliin, nostettiin hinausauton lavalle ja vietiin hiekkapuhallettavaksi. Peltipuhtaan korin imuroimiseen ja putsaamiseen käytettiin kokonainen vuorokausi, jotta voitiin olla varmoja siitä, ettei hiekanjyviä jäänyt mihinkään korin koteloon tai peltisaumaan.
Hiekkapuhallettu kori suojattiin italialaisen Lechlerin kaksikomponettisella Fix-O-Dur happovärillä ja Green Ti Filler hiontavärillä. Koko pohja ja pyöräkotelot suojattiin kiveniskumassalla ja maalattiin yhdessä moottoritilan ja sisätilojen kanssa. Ruostesuojaus- ja maalaustöiden jälkeen erillään kasattu etuakseli ja voimansiirto nostettiin ylös ja pultattiin koriin kiinni.
Maalauksen pohjatyöt
Pintamaalin pohjatöitä tehtiin pitkään ja huolella. Korin kaikki näkyvät pinnat hiottiin paljaalle metallille. Kittiä haluttiin käyttää mahdollisimman vähän, joten pelti suoristettiin käsityökaluilla. Koripeltien liitokset ja hitsaussaumat tinattiin mahdollisimman tasaisten pintojen aikaansaamiseksi.
Ovet ja luukut kiinnitettiin koriin vielä kerran ennen maalausta suoruuden ja istuvuuden tarkistamiseksi. Kun kaikki oli kunnossa, koriin ruiskutettiin Lechlerin Polyfan Rush filleri. Hionnan jälkeen korin osat ruiskutettiin yksitellen Lechlerin Ti Fillerillä.
Syyskuussa 2018 auto maalattiin sen alkuperäisellä värillä. RoadCarsMasterin tiimi odotti jo malttamattomana lopullista kokoonpanoa, mutta edessä oli vielä monta ongelmaa Vaikka Viktorian Volga ei ole harrasteautoksi erityisen vanha, osoittautui joidenkin alkuperäisten hyväkuntoisten pisteosien löytäminen todella vaikeaksi.
Romuttamoita ja rompetoreja
Osien etsimiseen, tilaamiseen, postin odottamiseen ja vastaanotettujen osien puhdistamiseen ja entisöintiin kului paljon aikaa. Verkon kautta projektia seuranneet GAZ-24 -harrastajat olivat suureksi avuksi osien etsimisessä ja hankkimisessa.
Netin kautta ja rompetoreilta löytyi mm. Volgan alkuperäinen automaattiantenni ja hyvätkuntoiset kromipuskurit sekä helmalistat. Myös romuttamoita oli kierrettävä, jotta viimeisetkin tarvittavat osat saatiin haalittua kasaan. Aivan kaikkia Volgan alkuperäisiä osia ei silti löytynyt riittävän hyväkuntoisina. Siksi auton huonokuntoiset turvavyöt jouduttiin korvaamaan Ladan turvavöillä.
Sisustan kasaaminen ja korin äänieristys
Sisustan kasaaminen aloitettiin asentamalla äänieristyslevyjä kaikille suurille peltipinnoille tavaratilaan, lattioille, kattoon ja kaikki oviin. Kaikkiin Volgan kotelorakenteisiin ruiskutettiin kotelosuojaa pitämään ruoste tulevaisuudessa loitolla.
Auton lattiamatto ja tavaratilan matot uusittiin alkuperäistä vastaavilla materiaaleilla. Kojelauta kunnostettiin ja auton sähköt käytiin tarkasti läpi ennen sisustan lopullista asentamista. Istuimet ja ovipaneelit verhoili minskiläinen TG-Garage -verhoomo.
Tarkasti dokumentoitu Volgan täysentisöinti
Kaikki työvaiheet eivät näissä kuvissa tai videolla näy. Esimerkiksi hiekkapuhalluksen jälkeen korin imuroimiseen käytettiin reilu vuorokausi, vaikka videolla työ tapahtuu viidessä sekunnissa.
Kokonaisuudessaan varsinaiseen entisöintityöhön meni päivätöiden jälkeen iltapuhteina tehtynä noin kolme kuukautta. RoadCarsMasterin henkilökunta oli projektista niin innostunut, että moni jäi mielellään entisöimään Viktorian autoja työpäivän päätteeksi.
Auto tykkää, että sillä ajetaan
Auton valmistuttua sillä suoritettiin pitkä koeajo, jotta auto olisi varmasti valmis pitkälle kotimatkalle takaisin Venäjälle. Lopuksi maalipinta vielä hiottiin ja kiillotettiin.
Joulukuussa 2018 Viktoriya ja hänen isänsä saapuivat Minskiin noutamaan täysin entisöidyn 1976 Volga GAZ-24 autonsa kotiin. Viktorialla ei ole tarkoitus seisottaa entisöityä Volgaansa tallissa, vaan kiertää sillä ahkerasti kotimaansa autotapahtumia. Unelmissa on myös usean maanosan mittainen pidempi Volga-matka. Ehkäpä Volga Club Finland voisi kutsua Viktorian piipahtamaan Volgallaan Suomessa jossain kesän tapahtumista?
Projektikuvat ja lähde: RoadCarsMasters (julkaistu RoadCarsMastersin luvalla)
Kuvat: Flickr.com ja Wikimedia commons
Teksti: Kai Lappalainen
Lue seuraavaksi:
Eteläinen naapurimaamme Viro juhlii tänään 100-vuotista itsenäisyyttään. Virolainen autoteollisuus ei ole maailman kuulu, mutta Wheels esittelee Viron suuren juhlapäivän kunniaksi historiallisen, virolaista käsityötä ja innovointia edustavan omavalmisteauton, Uno-sedän sporttisen Vihtahousun.
Oma auto – kapitalistien unelma
Vuonna 1968 Neuvosto-Viron Türillä asunut Uno ymmärsi, ettei tule elämänsä aikana saamaan viranomaisilta auton ostamiseen vaadittavaa lupaa. Lupia jaettiin vain kommunistisen puolueen jäsenille, mutta Unon omatunto ei venynyt liittymään puolueen jäseneksi edes kauan unelmoidun auton takia. Autokuumetta totuuden paljastuminen ei kuitenkaan vähentänyt, päinvastoin. Uno päätti, että hän rakentaa itse oman autonsa.
Ensimmäisestä höyrykoneella kulkeneesta autosta polttomoottorilla toimivan auton kehittämiseen meni aikaa vuosisata. Unolla oli aikaa vain vuosi. Mutta Unolla oli visio ja hän tiesi tarkalleen minkälaisen auton hän halusi. Näin syntyi auto, jonka rakentaja Uno-setä nimesi osuvasti Vihtahousuksi (Pisuhänd) virolaista satiirista komediaa mukaillen. Näytelmässä tarkastellaan kriittisesti rikkauksista ja menestyksestä ihailevia. Neuvosto-Virossa autosta haaveilleet joutuivat tahtomattaanko tähän kategoriaan.
How hard can it be?
Helppo nakki! Ensin piti tietysti suunnitella auton korin muodot. Uno ei kopioinut mitään valmista ulkomaista automallia. Mies oli varmasti nähnyt kuvia sporttisista länsiautoista, mutta hän päätti käyttää luovuuttaan auton suunnittelussa. Ensin Uno piirsi paperille kuvan itsestään ajoasennossa ja sitten auton itsensä ympärille. Niinpä Unon Vihtahousu oli vähän kuin itsetehty mittatilauspuku.
Mallin mukaan Uno teki ensin korista täysikokoisen savimallin vanhassa hevostallissa. Savimalli peitettiin parafiinillä sileän pinnan saamiseksi. Parafiinin päälle Uno valoi betonista 6mm teräsverkolla vahvistetun muotin. Ikkuna-aukot Uno jätti valamatta, jotta voisi kaivaa saven niiden kautta muotista pois. Lopputuloksena oli betoninen muotti auton korista.
Yllättävät ongelmat lasikuitukorin kanssa
Kuten autoprojekteissa on tapana, kaikki ei mennyt kerralla putkeen. Parafiini oli houkutellut saven ja betonin väliin runsaasti matoja, joten Uno joutui tasoittelemaan betonin pintaa ennen betonimallin kääntämistä katolleen. Tämän jälkeen lasikuitu kori syntyi lisäämällä betonimuottiin useita kerroksia lasikuitumattoa ja hartsia. Kun lasikuitu oli kuivaa, muotti käännettiin takaisin oikeinpäin ja betoni hajotettiin lasikuitukorin ympäriltä vasaralla. Näin valmistui Uno-sedän auton sporttinen kori.
Parafiini aiheutti lisää odottamattomia ongelmia. Hartsi ei ollut kokonaan kovettunut parafiinikerroksesta johtuen, joten korin pinta jäi hieman pehmeäksi. Hiomisesta huolimatta maali ei tarttunut koriin kunnolla, eikä ongelma ole vieläkään poistunut, vaan auto on maalattu useaan kertaan uudelleen. Kori vahvistettiin polyeteeniputkilla. Ikävä kyllä kori on moottorin ympäriltä menettänyt alkuperäistä muotoaan johtuen käytettyjen muovilaatujen erilaisesta lämpölaajenemisesta.
Kuinka Neuvostoliitossa suhtauduttiin omavalmisteautoon?
Viranomaisten suhtautuminen oli positiivinen. Itserakennetut autot vähensivät virallisten autontuottajien painetta saada tuotettua riittävästi autoja. Ainoa vaatimus oli, että autonrakentajan piti rekisteröinnin yhteydessä todistaa, ettei auton osia oltu hankittu laittomin keinoin.
Omavalmisteautoa ei myöskään saanut myydä edelleen. Siksi Unon Pisuhänd auto onkin rakennettu kokonaan uudelleen, sillä lain mukaan autoa myydessään edellisen omistajan piti ensin ottaa auto pois rekisteristä ja käyttämään osat muihin tarkoituksiin ja seuraavan omistajan piti rakentaa auto taas tyhjästä uudestaan. Ainakin paperilla.
Kuinka kaukana Uno autollaan kävi?
Uno ajoi autolla lähes 50 000 kilometriä. Pisin reissu oli reittiä Viro-Latvia-Liettua-Valkovenäjä-Ukrainan-Moldova-Krim-Moskova-Viro. Unon auto on suunniteltu tarkoituksella kaksipaikkaiseksi. Penkit saa taitettua makuuasentoon, joten autossa voi tarvittaessa yöpyä. Vihtahousu oli sporttinen pitkänmatkan kupee.
Auton osien alkuperä
Moottori
Neuvostoaikana omavalmisteautoissa sai olla korkeintaan 750 cm3 moottori. Uno asensi autoonsa alun perin moottoriksi rekisteröintiä varten 750cc moottoripyörän moottorin. Myöhemmin moottoriksi vaihdettiin Moskvitch 408 mallin moottori.
Valot
Uno-sedän auton ajovalot ovat neuvostoliittolaisen puolustusteollisuuden suuryhtiön, Tulan moottoritehtaan sivutuotteena valmistamasta TMZ Tula skootterista. Takavalot ovat kokonaan Unon itse tekemät, vaikka näyttävätkin tuotantoautosta otetuilta.
Puskurit
Puskurit ovat peräisin Moskvitš 401 autosta.
Istuimet
Vaahtomuovia ei Neuvostoliitossa kaupasta voinut käydä ostamassa. Tuotetta oli kyllä olemassa, piti vain tietää mistä etsiä. Uno löysi pehmusteet puusta rakentamiensa istuinten runkojen päälle Koerun moottorikorjaamon jätelaatikosta.
Tuulilasi
Kori suunniteltiin Moskvitš 408:n tuulilasille.
Vaihdekeppi
Ajanmukainen rattivaihde.
Mittaristo
Mittarit ovat Moskvitšista peräisin, mutta konsoli on kokonaan itse rakennettu.
Runko
Auton runko on omavalmiste.
Akselit
Taka-akseli on omavalmiste. Etuakseli on Moskvitš 408 mallista.
Ovenkahvat
Ovenkahvat ovat Moskvitš 407 mallista.
Jarrut
Rummut on itse valmistettu leikkaamalla sopivat osat vanhoista happipulloista.
Vanteet
Renkaat ja vanteet löytyivät Jalta (Zaporozhets) autosta.
Uno-sedän auto on loistava osoitus siitä, mitä autoharrastaja voi saada vähistäkin lähtökohdista aikaan. Harmi, ettei Suomen lainsäädäntö ole koskaan sallinut autoharrastajien omien autoilun innovaatioiden toteuttamista.
Virossakin olisi mieluummin jätetty Neuvostoliiton aika ja autojen puute väliin, mutta Vihtahousu on joka tapauksessa hieno yksityiskohta virolaisen autokulttuurin historiasta. Kerran vielä, paljon onnea satavuotias Viro!
Kuvat: Kai Lappalainen, lisenssi: CCBY40
Teksti: Wheels.fi toimitus
