Suomalaisista ja virolaisista autoharrastajista koostuva ryhmämme on toimittanut Ukrainan asevoimille lahjoituksena jo yli 30 ajoneuvoa avustustarvikekuormineen. Pääosin ajoneuvot ovat olleet nelivetoisia maastureita, pakettiautoja ja pikkubusseja, mutta myös vajaavetoisia pakettiautoja tarvitaan huoltotehtävissä. Syyskuun lahjoitusmatkalla vuosimallin 1991 Volkswagen T4 pakettiauto hajosi Latviassa. Vika saatiin korjattua ja auto on nyt Ukrainan asevoiminen käytössä Bakhmutissa.
VW Transporter T4 lahjoituspakun matka Ukrainaan jäi kesken Latviassa
Syyskuun autonvientireissullamme Ukrainaan lahjoitetun 1991 Volkswagen Transporter T4 pakettiauton matka päättyi Latviassa 25km ennen Riikaa. Matka Helsingistä Tallinnan kautta kohti Ukrainan ja Puolan rajaa Hrebennessä alkoi hyvin, mutta hieman ennen Pärnua alkoivat ongelmat. Etupäästä alkoi kuulua kolinaa, joka pikkuhiljaa voimistui veto päällä ajettaessa. Vapaalla auto rullasi ihan nätisti, mutta heti kun kaasuun koski, kolina alkoi.
Pärnussa vikaa etsittiin korjaamolla, mutta auto toimi lukuisilla koeajoilla normaalisti. Jatkoimme matkaa kohti etelää, mutta pian kolina palasi ja oli lopulta niin kova vapaallakin rullatessa, että matka oli pakko jättää kesken. Kuulosti siltä, kuin jokin vetopyörästön osa olisi tahtonut tulla ohjaamon lattian läpi kurkkaamaan kuka siellä autoa kiusaa.
Vika löytyy korjaamolla Riikassa ja auto saadaan kuntoon
Latvialaiset Ukrainaan lahjoitusautoja keräävät kontaktimme hakivat pakun trailerilla Via Baltican varrelta huoltoaseman pihasta ja veivät tarkempiin tutkimuksiin korjaamolle aivan Riikan ydinkeskustan tuntumaan. Ensin vaikutti siltä, ettei autossa ole mitään vikaa, mutta kehotin heitä tekemään autolla pidemmän koeajon. Vajaan puolen tunnin ajon jälkeen kolina alkoi ja voimistui voimistumistaan. Vika löytyi lopulta oikean puolen vetoakselista, jonka sisemmän laakerin lämmettyä matka-ajossa vetoakselipaketti alkoi pitää meteliä.
Neljännen sukupolven Transportereiden osat eivät onneksi ole kalliita ja työkin tehtiin talkootyönä Ukrainan hyväksi, joten auto saatiin kuntoon muutaman kympin osa vaihtamalla. Lahjoituspakumme oli valmis suuntaamaan takaisin Via Balticalle kohti Ukrainaa.
"Kankkusen" perässä kolhoosin peltojen poikki
Marraskuun alussa lahjoitusautoja oli riittävästi koossa uutta Ukrainan reissua varten. Tallinnasta matkaan lähti sekä suomalaisia että virolaisia kuljettajia, joten kaikkiaan meitä oli seitsemän auton kolonna ajamassa kohti Hrebenneä. Muun porukan kiertäessä Riikan ohitustietä, kävin Heikki Riimin kanssa hakemassa oranssin lahjoituspakumme Riikasta. Autoon lastattiin vielä ennen lähtöä diesel- ja bensa-aggregaatteja ja lämpimiä lastenvaatteita Ukrainaan vietäväksi. Niitä siellä tarvitaan tällä hetkellä molempia.
Matka kohti etelää alkoi joutuisasti ja kunnossa olleella Transporterilla oli ilo ajaa. Auto pysyi yllättävän hyvin nykyliikenteen virrassa mukana, vaikka onkin jo museoikäinen. Transporterin viisipyttyinen 2.4D ei ole mikään huimaa kiihtyvyyttä tarjoava voimamoottori, mutta koneen äänimaailma on kyllä autoharrastajan nuottikorvalle erittäin kaunista kuunneltavaa!
Pimeän laskeutuessa alkoi tapahtua. Yritimme Heikin kanssa ottaa muut kiinni ajamalla tyhjiä sivuteitä ruuhkaisten pääväylien sijaan, mutta päädyimme umpikujaan, sillä tielle oli kaatunut kuorma-auto. Onneksi paikallinen "Juha Kankkunen" tuli apuun ja lupasi näyttää meille kiertotien paikan ohi. Niinpä sitten ajoimme vanhan kolhoosin takapihan ja peltojen poikki Passatin perässä satanen lasissa kohti laskevaa aurinkoa ja pääsimme kuin pääsimmekin taas tielle ja onnellisesti onnettomuuspaikan ohitse.
VW T4 Syncron kytkinremontti moottoritien varressa Liettuassa
Melkein heti perään tuli kuitenkin puhelimen välityksellä huonoja uutisia pääjoukolta. Valkoisen T4 Transporter Syncron kytkin oli jäänyt pohjaan ja nesteet tulleet pihalle. Ja tietysti keskellä Kaunasin ruuhkaisinta moottoritieliittymää! Ainoa purkki kytkinnestettä oli Heikin autossa, joten ei muuta kuin takaisin päätien ruuhkaan matelemaan.
Moottoritien laidalla kytkimen tiivisteet saatiin kiristettyä ja sekä nesteytys että ilmaus onnistuivat - ihme kyllä - hyvin. Matka jatkui seitsemän auton kolonnassa vauhdikkaasti kohti Puolaa. Vähän liiankin vauhdikkaasti, sillä reilun satasen vauhdissa Pohjanmaalta matkansa aloittanut Toyota Rav4 alkoi uhkaavasti ylikuumentua. Lisäsimme nestettä syylariin ja loppumatka rauhallista moottorimarssia perille yöpaikkaan sujui hyvin.
Auton luovutus ukrainalaisille rajalla Hrebennessä
Ajopäivä halki sumuisen ja sateisen Puolan sujui leppoisasti, vaikka liikkelle lähtö aamulla hieman venyikin valkoisen Transporterin kaivattua lisävirtaa akkuunsa. Perille Hrebenneen Ukrainan vastaiselle rajalle pääsimme auringon jo laskettua horisontin taakse. Paperitöiden tekeminen kaikkiin autoihin pimeässä ja sateisessa Hrebennessä otti oman aikansa, vaikka jokaiselle luovutetulle olikin jo valmiina dokumentit Ukrainan armeijalta. Paikallinen puolalainen poliisikin kävi paikanpäällä ihmettelemässä tien syrjään parkkeerattua kolonnaamme, mutta ehkäpä suomalaiset rekisterikilvet ja autoihin liimatut Help Ukraine -tarrat vakuuttivat heidätkin ja viranomaiset poistuivat paikalta autostaan nousematta.
Vielä ennen kotimatkalle lähtöä kuuntelin Lvivissä avustustyötämme koordinoivan eläkeläisen Anatoli Borysko kertomusta arjesta sotaa käyvässä Ukrainassa. Toki kuulemani asiat olivat uutisista ja lukuisilta Telegram-kanavilta jo tuttuja, mutta silti; kun kaiken sen kuulee sodan keskellä elävältä isoisältä, jonka omat lapset palvelevat rintamalla, vetää kuultu hiljaiseksi.
Ukrainassa tarvitaan edelleen autoja!
Syyskuun reissullamme ohitimme useita mitä erilaisemmilla ajoneuvoyhdistelmillä eri puolilta Eurooppaa matkaan lähteneitä Ukrainaa kohti liikkuneita avustussaattueita. Marraskuussa emme kohdanneet niitä yhtään ja joulukuun reissullakin vain yhden. Kolonnamme ohitti vain kaksi ruotsinkilpistä maasturia. Talvi on tullut Eurooppaan, eikä matka halki kylmän ja sateisen itäisen keski-Euroopan läpi enää houkuttele samalla tavalla kuin kesällä. Toivottavasti apua siitä huolimatta riittää myös tulevina kuukausina. Sodan hyytyessä talven ajaksi asemasodaksi, nelivetoiset huoltoajoneuvot ovat arvossaan Ukrainan mutaisella maaseudulla.
Meidän porukallamme on erikoinen tilanne, sillä toimitusta odottamassa ei tätä kirjoittessani ole yhtään autoa. Kaikki reilu kolmekymmentä vaunua on nyt parsittu kasaan ja viety Ukrainaan. Yhdistyksen perustamistakin autojen hankkimisen ja vakuuttamisen helpottamiseksi on yhdessä pohdittu, mutta se taitaa lopulta jäädä tekemättä. Olemme vain sekalainen seurakunta autoharrastajia. Kirjanpito ja hallituspaikkojen jako ei houkuta. Meidän vahvuutemme on kytkinremontissa moottoritien laidalla ja halussa auttaa niillä taidoilla, joita meillä on.
Jos sinulla on ylimääräisenä:
- nelivetoinen maastoauto
- nelivetoinen tilava farmariauto
- pikkubussi
- pakettiauto, ota meihin yhteyttä!
Noudamme autot, siirrämme ne huollettavaksi Tallinnaan ja toimitamme sieltä eteenpäin Ukrainaan. Autoista lähetetään tieto Ukrainan asevoimille jo ennen kuin lähdemme niitä viemään, joten niiden tuleva palveluspaikka on selvillä ennen autojen luovutusta. Autojen ei tarvitse välttämättä olla katsastettuja, mutta toki se helpottaa niiden viemistä. Otamme mielellämme vastaan myös sellaiset ajoneuvot, jotka eivät Suomen katsastusvaatimuksia enää täytä, mutta joilla on vielä käyttöarvoa huolto- ja taistelutehtävissä Ukrainan rintamilla.
Ota yhteyttä Wheels.fi palautelomakkeella tai soita Tallinnassa autojen kokoamista koordinoivalle Heikki Riimille p. +372 5646 0749.
Teksti ja kuvat: Kai Lappalainen
Kuvan lisenssi: Creative Commons Attribution 4.0
Lue seuraavaksi:
1991 Volkswagen Transporterimme ukrainanmatka päättyi huoltoaseman pihalle Latviassa, mutta muu kolonna jatkoi matkaansa kohti Ukrainan ja Puolan välistä rajaa. Loppumatka sujui ongelmitta ja autot luovutettiin ukrainalaisille Hrebennessä. Sieltä ne jatkoivat matkaansa kohti taisteluja rintamalle Hersonin alueelle Etelä-Ukrainaan.
Matkakertomuksen edellinen osa: 1991 VW T4 Transporter hyytyy Latviassa
Kohti Ukrainan ja Puolan raja-asemaa
Etelä-Puolassa on lokakuussa vielä kesä. Lämpömittari näytti Zamośćissa jo aamulla 19 astetta hotellilta kohti Hrebennen raja-asemaa lähtiessämme ja iltapäivällä mittari kohosi reilusti 20 paremmalla puolella. Ajomatka rajalle ei ollut pitkä, noin 60km kaakkoon halki kumpuilevan peltomaiseman. Ukrainan suuntaan liikkeellä oli lähinnä rekkoja ja samanlaisia lahjoitusautojen saattueita kuin millä itsekin olimme liikkeellä.
Hieman ennen rajaa ohitimme tanskalaisen kahdeksan pikkumaasturin kolonnan ja lähellä rajaa tien varteen oli pysähtynyt kymmenen norjankilpisen T4 Transporterin ryhmän. Ukrainan asia on eurooppalaisille yhteinen asia.
Lahjoitusautojen luovutus ukrainalaisille
Vajaa kilometri ennen rajaa käännyimme tieltä Hrebennen pienen rajakylän laidalle sovitulle kohtaamispaikalle. Siellä puiden varjossa meitä jo odotti kaksi Lvivistä saapunutta vanhempaa herrasmiestä, Anatoleja molemmat, sekä nuori ukrainalainen nainen Sveta. Meidän ryhmämme jäsenten ikäiset ukrainalaismiehet eivät kovin helposti Ukrainasta maastapoistumislupaa tällä hetkellä saa. Siksi autoja rajan yli kuljettavat eläkeikäiset miehet ja nuoret naiset.
Autojen luovutustodistusten ja muiden tarvittavien dokumenttien allekirjoittamisen jälkeen suoritimme lippujen ja lahjojen vaihdon. Autojen lisäksi pakettiautoihin oli jo lähtiessä pakattu sekä renkaita, puhelimia että autojen varaosia ja tietysti myös karkkia lapsille. Rintamalla tiet ovat täynnä metalliromua, joten renkaita kuluu paljon, eikä karkkiakaan taida koskaan olla liikaa.
Autot lähtivät Ukrainan armeijan palvelukseen kohti Hersonin alueen taisteluja
Kun kysyin Anatolilta mitä autoille tapahtuu rajan ylityksen jälkeen, oli vastaus, että niiden odotettavissa oleva elinikä on ikävä kyllä lyhyt. Lahjoitusautojemme lopullinen sijoituskohde armeijan yksiköissä oli jo tiedoissa, kun saavuimme Hrebenneen. Nämä autot lähtivät suoraan etulinjan tarpeita palvelemaan Krivbasin 40. jalkaväkirykmentin tarpeisiin Hersonin alueelle. ”Jos sota jatkuu, näistä tuskin jää mitään jäljelle”, Anatoli totesi ja huokasi syvään. Autoja tarvitaan jatkuvasti lisää.
Osa meidän saattueemme autoista ajettiin viereisen maatilan pihalle parkkiin. Anatolit ja Sveta hakevat ne heti, kun ovat kolme ensimmäistä autoa saaneet toimitettua Lviviin ja pääsevät takaisin rajan yli. Meidän porukkamme kapusi vielä viereiselle mäelle ottamaan kuvaa. Yhteiskuvan takana näkyvät Ukrainan pellot. Sota on yllättävän lähellä Euroopan sydäntä.
Ukrainassa tarvitaan autoja niin kauan kuin sota jatkuu
Paluumatka sujui Varsovaan auton kyydissä ja sieltä edelleen Ryanairin siivillä Helsinki-Vantaan lentoasemalle. Kotona sain viestin Latviasta. Tien varteen hyytynyt 1991 Volkswagen T4 Transporter oli haettu trailerilla latvialaisten kontaktiemme työpajalle. Vielä ei ollut selvillä mikä autossa on vikana, mutta heti kun oranssi paku on kunnossa, teemme seuraavan matkan Hrebenneen. Tallinnassa odottaa kaksi muutakin Transporteria ja saimme myös viestin suomalaiselta Toyota RAV4 omistajalta, joka voisi lahjoittaa nelivetonsa Ukrainaan. Kuten Anatolikin rajalla totesi, autoja tarvitaan niin kauan kuin sota jatkuu.
PS. Jos sinulla on ajoneuvo, josta uskoisit olevan hyötyä Ukrainassa, ota yhteyttä palaute-lomakkeen kautta!
Teksti ja kuvat: Kai Lappalainen
Kuvan lisenssi: Creative Commons Attribution 4.0
Lue seuraavaksi:
Kuuden auton kolonna suuntasi Tallinnasta kohti Riikaa, josta mukaan otettaisiin vielä seitsemäs auto vietäväksi lahjoituksena Ukrainan armeijan käytöön rintamalle ja huolto- sekä evakuointitehtäviin. Kaikki ei kuitenkaan 1991 VW Transporterimme kanssa sujunut niin kuin olimme suunnitelleet.
VW Transporter T4 kolisee vaihdelaatikon tienoilta
Ukrainaan lahjoitetun 1991 Volkswagen Transporter T4 pakettiauton matka päättyi Latviassa 25km ennen Riikaa. Matka Tallinnasta kuuden auton saattueessa alkoi hyvin, mutta hieman ennen Pärnua alkoivat ongelmat. Etupäästä alkoi kuulua kolinaa, joka pikkuhiljaa voimistui vetopäällä ajettaessa. Vapaalla auto rullasi ihan nätisti, mutta heti kun kaasuun koski, kolina alkoi.
Pysähdyimme Pärnussa pohtimaan tilannetta. Paikallinen kontaktimme Pärnussa, vanhoja neuvostovalmisteisia autoja harrastava Väino Karu johdatti meidät ensin vieressä sijainneelle korjaamolle, jossa vetoakselin pulttia kiristettiin. Kolina heikkeni, muttei kadonnut. Usean puhelun jälkeen meitä kehotettiin ajamaan lähellä sijainneeseen raskaanliikenteen korjaamoon, jossa omistaja Raimond Pärn otti meidät vastaan.
Transporter montulle Pärnussa ja vian etsintään
Transporter nostettiin useaan otteeseen ylös, ajettiin montulle, vaihteistoöljyn määrä tarkistettiin, pohjapanssari poistettiin ja vikaa yritettiin paikallistaa. Mekaanikkojen etsiessä syytä kolinalle, Raimond esitteli rakennuksen toisessa päässä autotallissa työn alla ollutta 1973 Mercedes Benz 350SLC projektiaan ja erikoisia neuvostoliittolaisia moottoripyöriään. Siinä jutellessa selvisi, että yrittäjän kotitallista löytyy usean kymmenen arvoauton kokoelma, kanttiautoista S-sarjan mersuihin. Raimondin autoihin voi tutustua osoitteessa raimond.ee.
Mitään vikaa ei Transporterilla ei korjaamolla löytynyt ja lukuisilla koeajoillakin auto toimi ongelmitta. Totesinkin Raimondille, että tämähän on niin kuin hammaslääkärissä. Eipä kipua tunnu siinä tuolissa maatessa, eikä oikein osaa sanoa missä hampaassa sitä kipua nyt tuntuikaan.
Matka jatkuu Top Gearin viitoittamalla tiellä
Teimme päätöksen jatkaa matkaa. Ajelin Transporterilla hitaasti joukon hännillä. Fiilis oli vähän sama kuin Top Gearin James Mayllä, jonka Jeremy Clarkson ja Richard Hammond ovat jättäneet selviytymään yksin hitaalla ja rikkinäisellä autolla. No, koska olin joukosta ainoa, joka puhuu kaikkia paikallisia kieliä, totesin muille, että ajakaa vain, tulen perästä omaa tahtiani. Muu joukko suuntasi Riikaan, josta saattueeseen mukaan lähti vielä yksi suomalaisissa kilvissä oleva Latviassa korjattu VW Transpoter Syncro.
Ensimmäiset 30 kilometriä Pärnusta etelään menivät ongelmitta museoikäisen Transporterin kyydistä nauttiessa, mitä nyt puusta pudonnut tammenterho teki peukalonpään kokoisen jäljen tuulilasiin, mutta Latvian rajan lähestyessä kolina palasi ja voimistui kilometri kilometriltä. Kun Riikaan oli reilu 30 km päätimme etsiä sopivan 24h auki olevan huoltoaseman ja jättää auton siihen. Viimeiset viisi kilometriä koko ohjaamon lattia tärisi ja tuntui siltä, kuin sieltä kohta joku kurkistaisi lattian läpi kysymään, että miksi häntä täällä näin kiusataan.
Huoltoasemalla autosta purettiin lasti toiseen lahjoitus-Transporteriin ja matka jatkui. Latvian kontaktimme käyvät lähipäivinä poimimassa auton trailerin kyytiin ja aikanaan sekin toimitetaan Ukrainaan. Itse siirryin huoltoauton kyytiin. Yöpaikkaamme Kaunasiin matka jatkui ilman suurempia hankaluuksia jäähdyttimiin vettä ja ohjaustehostimiin öljyä lisäten. Lyhyen, mutta hyvin nukutun yön jälkeen matka jatkuu syksyn värien kaunistamasta Kaunasista kohti Kaakkois-Puolassa sijaitsevaa Hrebenneä. Sieltä rajalle on enää lyhyt ajomatka.
Millä porukalla autoja Ukrainaan viedään?
Tunsin joukosta etukäteen vain virolaisen autoharrastaja Heikki Riimin, johon tutustuin Virossa asuessani. Heikki otti maaliskuussa yhteyttä ja kertoi kuinka Puolassa ja Baltiassa autoharrastajat kokoavat vanhoja nelivetomaastureita toimitettavaksi taistelukäyttöön rintamalla. Euroopan valtioiden virallinen apu oli silloin vielä varovaista. Ehdotin Heikille, että voisin kirjoittaa asiasta nettisivuillani, joita lukee 20-30t autoharrastajaa kuukaudessa. Tällä reissulla mukana oleva porukka on tutustunut toisiinsa tuon artikkelin kautta.
Suomesta lahjoituksena saadut autot toimitetaan Lasnamäelle Tallinnaan, jossa ukrainalainen Oleksei huoltaa ja tarvittaessa korjaa ne. Eteenpäin autot matkaavat tällaisilla reissuilla, jota nyt seuraatte tai joskus autotrailerien kyydissä. Kaikkiaan olemme onnistuneet toimittamaan yli 20 autoa. Suuri, mutta kuitenkin vielä pieni määrä. Liettualaiset kontaktimme ovat koonneet lahjoituksina yli 700 autoa. Täällä eteläisessä Baltiassa on todella otettu asiaksi ukrainalaisten auttaminen. Osa toimittamistamme autoista on edelleen käytössä Donbasin alueella ja Pohjois-Ukrainan rajaseuduilla. Osan tiedämme tuhoutuneen taisteluissa ja tykistötulessa. Osan status on tuntematon.
Ukrainassa tarvitaan maastureita ja pakettiautoja!
Tällä hetkellä pakettiautoille on suuri tarve. Siksi otin eilen riskin ja lähdin pitkälle matkalle edellisenä iltana lahjoittajalta saamallani autolla. Matka päättyi tien varteen, mutta auto haetaan Riikan eteläpuolella sijaitsevalle korjaamolle, josta se aikanaan toimitetaan eteenpäin.
Nyt nautin hetken maisemista, sillä aurinkoa paistaa ja Kaakkois-Puolaan on lupailtu peräti 19 asteen lämpötiloja 
Matka kohti Hrebennaa jatkuu aamulla VW Syncron ratin takana.
PS. Jos sinulla on ajoneuvo, josta uskoisit olevan hyötyä Ukrainassa, ota yhteyttä palaute-lomakkeen kautta!
Teksti ja kuvat: Kai Lappalainen
Kuvan lisenssi: Creative Commons Attribution 4.0
Lue seuraavaksi:
Kerroimme huhtikuussa, että Ukrainassa tarvitaan lahjoitusajoneuvoja niin rintamalle kuin huolto- ja evakuointitehtäviinkin. Olemme saaneet paljon yhteydenottoja ja autoja on viety jo useita kymmeniä. Sodan pitkittyessä apua Ukrainassa tarvitaan edelleen.
Vanhalla Transporterilla Ukrainan rajalle
Aluksi keräsimme Wheelsin kautta Ukrainaan lähinnä nelivetoisia maastoautoja taistelukäyttöön rintamalle, mutta sodan pitkittyessä myös muiden ajoneuvojen, erityisesti pakettiautojen tarve, on kokoajan kasvanut.
Pääkaupunkiseutulainen yritys tarjosi lahjoituksena katsastettua ja hyväkuntoista, joskin jo museoikäistä 1991 Volkswagen Transporteria toimitettavaksi Ukrainan sotavoimille. Ennen kuin autoja lähdetään Suomesta kuljettamaan kohti Puolan ja Ukrainan rajaa, pyydetään Ukrainan pääesikunnasta varmistus sille, että lahjoituksen kohteena olevaa autoa todella tarvitaan. Huvin vuoksi autoja ei kannata Helsingistä ajaa lähes 1500km.
Vastaus Ukrainasta tuli nopeasti. Pakettiautoja tarvitaan jatkuvasti lisää. Niinpä karunkomean oranssin Tranporterin omistaneen yrityksen kanssa tehtiin paperit kuntoon ja päätin itse lähteä ajamaan autoa Ukrainan rajalle.
Laivalla Tallinnaan ja yöksi Liettuaan
Matka kohti Ukrainaa alkoi torstaina 6.10. aamutuimaan klo 7.30 Helsingistä lähteneellä Tallink Starilla. Sen verran kiire tuli edellisenä iltana autoon kunnollisia renkaita vaihtaessa, että yöunet jäivät lyhyeksi ja suunniteltu valokuvakin laivan autokannelta ottamatta. Tätä tekstiä kirjoitan aamiaispöydällä laivan keinuessa myrskylukemiin nousevien tuulten riepoteltavana.
Samassa laivassa on myös toinen Ukrainaan lahjoitettava auto, W124 farmari-Mercedes, jonka omistaja lähti itse matkalle mukaan autoa viemään. Mersusta kirjoitan tarinaa myöhemmin, onhan sekin jo selkeästi harrasteautoikäinen kulkine.
Tallinnassa meitä vastassa on paikallinen autoharrastaja Heikki Riim, joka koordinoi lahjoitettavien autojen kuljettamista Suomesta ja Virosta Ukrainaan. Ennen tien päälle suuntaamista käymme tutustumassa Lasnamäellä sijaitsevaan autokorjaamoon, jossa Viroon muuttaneet ukrainalaiset huoltavat ja tarvittaessa korjaavat lahjoitusautot ennen kuin niitä lähdetään kuljettamaan Ukrainaan.
Seuraavalla laivalla Suomesta saapuu vielä lisää autoja kuljettajineen. Puolen päivän aikaan suuntaamme seitsemän auton kolonnalla kohti etelää. Yksi autoista on huoltoauto, jonka kyydissä me suomalaiset pääsemme paluumatkalla Ukrainan rajalta lentokentälle Varsovaan.
Matkakertomus jatkunee illalla Liettuasta - jos kaikki on mennyt tien päällä hyvin.
PS. Ukrainassa tarvitaan edelleen apua! Jos sinulla on hyväkuntoinen auto, jonka arvelisit sopivan Ukrainaan, ota yhteyttä palautelomakkeen kautta.
Teksti ja kuvat: Kai Lappalainen
Kuvan lisenssi: Creative Commons Attribution 4.0
Lue seuraavaksi:
Ukrainalaiset autoharrastajat ovat vuosien varrella tulleet tutuiksi tallinnalaiselle autoharrastaja Heikki Riimille. Venäjän hyökättyä Ukrainaan tuttavilta tuli viesti: armeijan kalusto ei riitä, rintamalla tarvitaan nelivetomaastureita, voitko auttaa?
Rintamalla on jatkuva tarve maastokelpoisille nelivetoautoille
Baltiassa ukrainalaisten avunpyyntöihin herättiin heti sodan alettua. Suomenkin uutisissa näytettiin kuvaa, kuinka liettualaiset rekat kuljettivat Ukrainaan lahjoitettuja ajoneuvoja rajalle. Rintamalle sopivien autojen tarve ei ole vähentynyt, vaan pikemminkin kasvanut sodan pitkittyessä. Baltiasta ja Puolasta sopivat autot on jo kerätty ja viety rajan yli tositoimiin. Siksi autoja etsitään ja viedään Ukrainaan nyt Suomesta asti.
Heikki Riim on ostanut itse ja vienyt Ukrainaan viisi autoa, joista neljä Suomesta. Viides suomalainen neliveto-Transporter on parhaillaan matkalla kohti Puolan ja Ukrainan rajaa.
– Tarve taistelukäyttöön sopiville ajoneuvoille on Ukrainassa jatkuva, Heikki Riim kertoo.
Minkälaisia autoja rintamalle viedään?
– Auton tulisi olla nelivetoinen, diesel-moottorinen ja manuaalivaihteinen. Bensiiniä eturintamalla ei ole ja vanhempien autojen automaattivaihteistojen tekniikka on liian suuri riski erittäin vaativissa olosuhteissa, Heikki luettelee.
– Kuljettajan ja matkustajien pitäisi päästä tarpeen vaatiessa poistumaan omista ovistaan, siksi auton tulisi olla neliovinen. Kyydissä olevat taistelijat tai matkustajat eivät saa jäädä loukkuun, jos autoa tulitetaan.
– Vuosimalli saisi osua haarukkaan 1990-2005. Toki vanhemmat Toyota Land Cruiserit ja Nissan Patrolit olisivat hyväkuntoisina erinomaisia sotilaskäyttöön edelleen, mutta ne ovat jo enemmän harrasteautoja ja niiden hinnat ovat liian korkeita, Heikki toteaa.
– Kaikki rungolliset maasturit kelpaavat. Autojen ei tarvitse olla katsastettuja, mutta runko ja tekniikka saisi olla kunnossa. Reiät tai kolhut koripelleissä eivät merkitse mitään.
Lahjoituksena tai korkeintaan 2000e hintalapulla
Heikki Riim on maksanut Suomesta viemänsä autot omalla rahallaan ja hoitanut niiden kuljettamisen rajalle. Rajalla hän on saanut auton ostohinnan takaisin autoa noutamaan tulleelta ukrainalaiselta. Autot maksetaan lahjoituksina saaduilla varoilla. Siksi hinta voi olla korkeintaan hieman reilu 2000 euroa. Toki rintamalle otetaan kalliimpiakin ajoneuvoja, mutta ne pitäisi saada lahjoituksina.
– Maastureiden ohella rintamalle viedään myös neliveto pakettiautoja ja pikkubusseja. Transporter T4 Synchrot, Sprinterit ja muut nelivedot sopivat tarvikkeiden kuljettamiseen ja ihmisten evakuointeihin. Vitotkin käyvät, mutta ne taitavat olla jo suurin osa ruostuneet pois, Heikki kertoo.
– Ukrainaan vietävistä autoista tehdään suomalaisen omistajan kanssa normaali luovutustodistus. Suomen tullin sivulla autosta voi tehdä ilmoituksen auton myymisestä EU:n ulkopuolelle Ukrainaan ja näin auton saa pois rekisteristä, Heikki opastaa.
Ota yhteyttä, jos voit auttaa
Heikki lähettää autosta Ukrainan asevoimille kolme kuvaa. Yhden autosta rekisterikilpien kanssa, yhden VIN-koodista ja yhden auton papereista. Kuvien perusteella asevoimissa auto sijoitetaan tietylle sotilasyksikölle jo ennen, kuin auto siirtyy rajan yli.
Kun paperit ovat kunnossa, Ukrainasta tulee kehotus ajaa rajalle, josta auton tulee ajoneuvon siirtoja suorittava henkilö sen noutamaan. Usein siirtäjät ovat yli 60 vuotiaita miehiä, joiden pojat taistelevat rintamalla. Alle 60 vuotiaat miehet eivät sotatilan vuoksi saa poistua maasta. Tätä periaatetta noudattamalla suomalaiset rintamakäyttöön soveltuvien autojen omistajat voivat itsekin viedä autonsa rajalle.
Jos Wheelsin lukijoilla on tallien tai aittojen kätkössä kuvaukseen sopivia ajoneuvoja, Heikkiin kannattaa olla yhteydessä. Sopivan auton voi lahjoittaa palvelemaan rintamalla tai siitä voidaan maksaa max. 2000 euroa.
Myös muita teknisesti kunnossa olevia autoja otetaan ilmaiseksi vastaan, bensiinikäyttöisiäkin. Niitä käytetään ihmisten evakuointeihin humanitaarisia kanavia pitkin. Lahjoituksena otetaan vastaan myös hyväkuntoisia 15" ja 16" maastoajoon sopivia renkaita.
Jos voit auttaa, ota yhteyttä:
Heikki Riim, p. +372 56 460749 (Heikki puhuu suomea)
Tai lähetä viestiä Wheels palautelomakkeella, ja otamme sinuun yhteyttä.
Ukrainan asia on meidän asiamme!
Teksti ja kuvat: Kai Lappalainen
Kuvat: Heikki Riim
