1952 Chevrolet 3100 "Trackmaster" täyttää Advance Designille asetetut odotukset
Autoharrastajalle Advance Design on kuin tabula rasa, tyhjä taulu
Autoharrastuksen pihvi ja suola on siinä, että harrastajalle jokainen ajoneuvo on kuin kaunis tyhjä taulu, aihio, joka kutsuu rakentamaan siitä omia tarpeita ja jopa nykyaikaisen liikenteen vaatimuksia vastaavan luomuksen tai entisöimään auton alkuperäiseen loistoonsa.
Hyvä esimerkki tästä on sähköistetyistä Derelict-klassikoista tunnetun ICONin rakentama nelivetoinen 1952 Chevrolet Thriftmaster 3100 pickup. ICONin New School -tyylisuuntaa edustava "Trackmaster" on Chevroletin menestyksekkään Advance Design -malliston kruununjalokivi, sodanjälkeisen pickup-sukupolven myydyin automalli, joka yhä edelleen täyttää Advance Designille aikoinaan asetetut odotukset. Se on yhtä aikaa kuin tulevaisuudesta ja menneisyydestä koottu kokonaisuus, jonka yksinkertaisen kaunis toteutus ei tee itsestään numeroa, mutta saa katsojan pohtimaan itsekseen, eivätkö nämä ole aina olleetkin juuri tällaisia?
Enemmän kuin pelkkä LS3-moottoriswappi
ICONin Thriftmaster-pickup on enemmän kuin vain klassikkoauto, johon on vaihdettu uusi tehokas V8-moottori. Suurin työ on tehty auton alustan ja ajettavuuden modernisoinnissa. Monen Advance Design pickupin keulaan on vuosikymmenten saatossa soviteltu etuakseli erillisjousituksella, mutta ICON on mennyt pidemmälle ja rakentanut lava-auton alustaan kokonaan erillisjousitetun nelivetotekniikan.
Ajettavuus on modernisoitu tehostetulla ja tarkalla hammastanko-ohjauksella. Auton perä on Dana 60, joka välittää voiman 18-tuumaisille Iconin omaa tuotantoa oleville peltivanteiden muotoilua jäljitteleville vanteille. Vanteiden takaa piilosta löytyy Brembon Sport -jarrujärjestelmä ja omavalmisteinen kierrejousitus pitää renkaat kiinni tien pinnassa niin highwayllä kuin nopeassa rata-ajossakin.
Uuden ajan voimaa
Chevroletin alkuperäisen 92-hevosvoimaisen 216cid suoran kutosen tilalle on asennettu Chevrolet Performance E-Rod 6.2L LS3 V8-moottori, joka tuottaa lähes viisi kertaa enemmän tehoa, kuin pickupin alkuperäinen polttomoottori. Ilahduttavasti moottori on säilytetty vapaastihengittävänä, aivan kuin hatunnostona auton alkuperäisille suunnittelijoille. Voimansiirrosta vastaa manuaalilaatikko, mutta kolmiportainen Saginaw-rattivaihde on tehnyt tilaa modernille kuusiportaiselle lattiamanuaalille.
Thriftmaster pickupin moottori on osa Chevroletin harrastajaystävällistä E-Rod pakettia, jolla vanhaan klassikkoautoon voi asentaa uuden vähäpäästöisen, mutta silti riittävän tehokkaan voimanlähteen. E-Rod pakettiin kuuluu 430-hevosvoimaisen LS3-moottorin ohella moottorinohjausjärjestelmä, tarvittavat johdot, pakosarja, katalysaattorit, Lambda-anturit ja MAF, polttoainesäiliön ja kaasupedaalin muutossarjat sekä ilmansuodain. Lisähinnasta mukaan saa käytännössä kaikki kaasupolkimen ja pakoputken päiden väliin tarvittavat moottorin ja polttoainejärjestelmän osat koko voimansiirron modernisoimiseksi.
Päästönormit puhuttavat autoharrastajia, E-Rod auttaa
Chevroletin E-Rod paketin hienous piilee siinä, että Yhdysvalloissa paketin avulla periaatteessa minkä tahansa vanhan polttomoottoriauton voi konvertoida täyttämään moottorinvaihdoille voimassa olevat tiukat päästövaatimukset. E-Rod pakettien hinnat alkavat 10 000 dollarin paikkeilta. Varustelemalla moottoripaketin ahtimella, uutta voimanlähdettä vastaavalla vaihteistolla ja muilla tarjolla olevilla lisävarusteilla, karkaa hinta nopeasti pilviin, mutta vastineeksi saa luotettavaa ja taloudellista tekniikka pitkäksi aikaa.
Näillä muutoksilla ja tehoreserveillä ICONin 1952 Chevrolet 3100 Thriftmasterista on rakennettu todellinen "Trackmaster", joka pysyy ratapäivänäkin ketterästi huomattavasti tuoreempaa vuosikertaa olevien urheiluautojen perässä.
Old School kori, New School tekniikka
ICONin letukan korin muodot näyttävät ensisilmäyksellä alkuperäiseltä 3100 Thriftmasterilta, mutta itseasiassa koriakin on muokattu pienillä auton muotoihin hyvin sopivilla, lähes huomaamattomilla customoinneilla. Pintaväri on lainattu Porschen värikartasta ja tottelee Trackmasterille osuvasti nimeä M9A Chalk, Racing track grey.
Olympiavuonna 1952 Korean sota alkoi vaatia Amerikassa veronsa tehtaiden tuotannosta. Siksi Thriftmasteriin ei tehtaalla juurikaan kromiosia asennettu. Pölykapselit, puskurit, keulamaski ja monet muut tyypilisesti amerikkalaisissa autoissa kromatut osat maalattiin 3100 Thriftmasterin vuosimalleissa 1952 ja 1953 harmaiksi. Iconin New School -versiossa nämä osat on käsitelty mustalla kromilla. Vanteet ja pultit ovat käyneet läpi saman käsittelyn yhtenäisen tumman satiinikiillon saavuttamiseksi.
Klassinen sisusta moderneilla lisävarusteilla
Mukavuusvarustustensa osalta alkuperäisessä Thriftmaster 3100 pikkarissa luotettiin lihasvoimaan. Kaikkien autosta löytyneiden varusteiden käyttäminen edellytti nimittäin, että kuljettajalta löytyy riittävästi ruista ranteesta.
ICONin New School versiossa ovien lukot ja ikkunat on sähköistetty ja varustettu kauko-ohjauksella. Kojelauta on pidetty alkuperäisenä, mutta siihen on upotettu moderni mittaristo ja nykyaikaiset hallintalaitteet.
Grand tourerin teho ja mukavuus
Sisävalaistuksesta huolehtii LED-valaistus ja ¨cruising-illan soittolistasta katseilta piilotettu Pioneerin 8600NEX, jonka näyttö on integroitu kojelautaan. Taakse piilotettu peruutuskamera käyttää samaa näyttöä. Iso subwoofer on valloittanut alkuperäisen polttoainesäiliön paikan. Myös ilmastointilaitteen käyttö on integroitu kojelaudan alle osaksi alkuperäistä Thriftmaster-sisustaa.
Trackmasterin matkustajat istuvat sohvapenkillä, josta löytyy alas laskettava käsinoja. Kaikki pehmeät pinnat on päällystetty nahalla. Alkuperäinen Thriftmaster ratti on tehnyt tilaa modernimmalle, halkaisijaltaan pienemmälle ratille. Tilttaava rattipylväs on Tri-Five Chevystä lähtöisin ja verhoiltu samalla nahalla, samoin kuin ovipahvien yläosatkin. Kojelaudan alle on sijoitettu Iconin oma ohjauspaneeli, josta auton tekniikka on keskitetysti hallittavissa.
New School pickupin kaksijakoinen persoonallisuus
Iconin perustajan Jonathan Ward on todennut luomuksestaan:
Ensivilkaisulla Advance Design pickup on kauniisti entisöity vuosimallin 1952 pickup, mutta sen pinnan alta paljastuu parhaista sleepereistä tuttu kaksijakoinen persoonallisuus.
New School -tyylisuuntaan lokeroitu Trackmaster on yhtä aikaa aseistariisuvan kaunis muinaismuisto ja asfalttia nielevä peto, jonka piilotettu luonne paljastuu sitä mukaa, kun pedaali painuu kohti lattiaa ja 6.2-litrainen E-Rod V8-moottori herää eloon.
Amerikkalainen pickup ei kuole koskaan. 70-vuotias Chevrolet "Trackmaster" on siitä elävä esimerkki.
Teksti: Kai Lappalainen
Kuvat: ICON (julkaistu valmistajan luvalla)
Lue seuraavaksi:
Kuormajuhtien kuningas – 1947-1955 Chevrolet Advance Design Pickup
Chevrolet voitti kilpajuoksun ja esitteli ensimmäisenä uuden Advance Design hyötyajoneuvomallistonsa
Neljän pitkän ja raskaan sotavuoden jälkeen sotilaat olivat palanneet voittajina kotiin. Juhlien jälkeen Amerikan kansa suuntasi katseensa eteenpäin. Tulevaisuus avautui taas mahdollisuuksien mantereena. Sodasta palanneet nuoret veteraanit käärivät hihansa ja ryhtyivät jälleenrakentamiseen ja amerikkalaisen unelman tavoitteluun. Menestyksen rakentamiseen liittyi olennaisena osana pickup, Amerikan suosituin liikkumisväline, jolla paikasta toiseen siirtyivät niin perheet, tavarat kuin unelmatkin.
Ensimmäiset sodanjälkeiset automallit olivat kevyesti kasvojaan kohottaneita 1930-luvun malleja. Kokonaan uusien mallien kehitys pääsi täyteen vauhtiin pienellä viiveellä, kun sotateollisuuden tarpeet oli saatu tyydytettyä ja koneet muokattua tuottamaan ammusten sijaan kulutustavaroita. Ensimmäisenä ulkonäöltään radikaalisti uudistuneen hyötyajoneuvomallistonsa sai valmiiksi Chevrolet, joka esitteli vuonna 1947 Advance Design -mallistonsa. Heti seuraavana vuonna olivat vuorossa Chevroletin uudistetut henkilöautomallit.
Ensin ulkonäkö, sitten tekniikka
Pinnan alta Chevroletin vuosimallien 1947-1955 Advance Design pickupit eivät juuri eronneet aiemmasta art deco -tyylisuuntaa edustaneesta AK-mallisukupolvesta. General Motorsin johdon päätöksellä uuden malliston silmiinpistävin piirre, korin design, haluttiin päivittää ensin. Tekniikan vuoro tulisi vasta myöhemmin. Ensin oli näytettävä, että nyt Detroitissa elettiin uuden ajan kynnyksellä, joka pian valtaisi Amerikan mantereen kadut ja kinttupolut.
Modernit muodot ja ennenkokematon mukavuus
Johdon päätöksen mukaisesti Harley Earlin vetämällä GM:n muotoiluosastolla Advance Design hyötyajoneuvoille muotoiltiin selvästi modernimmat ja henkilöautomaisemmat kasvot. Aiemmin korin ulkopuolelle asennetut ajovalot muotoiltiin kiinteäksi osaksi muhkeita, leveälinjaisia etulokasuojia. Tuulilasi pysyi edelleen kaksiosaisena, mutta lasinpyyhkimet sijoitettiin alas omaan kaukaloonsa. Keulan muotojen osalta ensimmäiset Advance Design pickupit yhdistettiin viidellä horisontaalisella kromilistalla Chevroletin henkilöautojen muotokieleen.
Advance Design pickupin hytti oli aikaisempaa selvästi leveämpi. Pääntilaa oli enemmän, samoin jalkatilaa ja ensimmäistä kertaa auton sohvapenkille mahtui oikeasti kolme raavasta miestä vierekkäin. Ainakin olkapäät tiukasti yhdessä. Suurin uudistus oli silti katseilta piilossa. Aikaisemmissa malleissa osa koripelleistä oli vielä kiinni hytissä pulteilla, mutta Advance Design mallien Unisteel-hytin katto, kyljet, lattia, tuulilasin kehys, tulipelti ja takaseinä muodostivat yhteen hitsatun kokonaisuuden.
Aiempaa valoisampi ja hiljaisempi
Näkyvyyteen kiinnitettiin erityistä huomiota jo siinä vaiheessa, kun Advance Design oli vielä ensimmäinen raakaluonnos GM:n design-osaston suunnitteluinsinöörin piirustuspöydällä. Tuulilasista tehtiin aiempaa suurempi ja hyttiin sai lisävarusteena tai varustetasoa nostamalla kulmaikkunat, joiden tarkoituksena oli poistaa näkyvyyden peittävät kuolleet kulmat.
Uuden pickupin sohvapenkki siirtyi eteen ja taakse yhtenä kokonaisuutena. Eteenpäin siirrettäessä penkki myös nousi ylös, jotta lyhyemmät kuljettajat näkisivät paremmin kojelaudan yli. Autot sisustettiin aiempaa paksummilla materiaaleilla ja lattiamatoilla paremman äänieristyksen toivossa. Kojelautaan muotoiltiin paikka kiikariradiolle ja kaiuttimelle. Tuhkakuppi oli vakiovaruste, samoin suuri hanskalokero. Matkustamoon tulvi raikasta ilmaa suoraan ulkoa, mutta lämmityslaite oli tässä vaiheessa vielä maksullinen lisävaruste.
Amerikkalainen pickup on luotettava ja väsymätön kuormajuhta
Reilusti nousseesta varustelusta huolimatta pickupin olemassaolon tarkoitus on siirtää kuormia luotettavasti ja väsymättä. Advance Design pickupin 50 tuumaa leveä lava, lavan laidat ja peräluukku vahvistettiin. Samalla koko hyötyajoneuvojen mallisarja nimettiin uudestaan kantokykynsä mukaan.
Pienin ja suosituin ½-tonnin malli sai mallinimen 3100, ¾-tonnin version nimeksi tuli 3600 ja malliston yläpäässä oli vielä täyden tonnin 3800-malli. Mallinimeä Thriftmaster käytettiin vuosien 1947-1955 kantavuudeltaan alle tonnin Advance Design pickupeista. Thriftmaster ei siis tarkoittanut kehnompaa varustetasoa. Kaikkia raskaamman sarjan AD-malleja kutsuttiin Loadmastereiksi. Mallivuodelle 1949 Chevrolet lisäsi konepellille mallimerkin, josta numero selvisi yhdellä vilkaisulla.
Advance Design kulki suoralla kuusisylinterisellä bensakoneella
Kevyet hyötyajoneuvot varustettiin Chevroletin 216cid (3.5L) suoralla kuusisylinterisellä moottorilla, joka juontaa juurensa vuoteen 1929. Moottori oli uudistettu vuonna 1937 ja se kuului eri kehitysasteissaan Chevroletin tarjontaan aina vuoteen 1962 asti. Malllivuonna 1954 216cid korvattiin modernimmalla 235cid (3.9L) kuusisylinterisellä "Blue Flame" versiolla Chevroletin luotettavasta rivimoottorista.
Voimansiirron osalta kevyemmät Advance Design pickupit varustettiin kolmiportaisella synkronoidulla vaihteistolla, mutta lisävarustelistalta löytyi myös nelivaihteinen manuaalivaihteistokin. Mallivuodelle 1954 tarjolle tuli vahvempi Heavy-duty versio kolmiportaisesta manuaalista, samoin pitkään odotettu automaattinen Hydra-Matic -vaihteisto.
Chevrolet Thriftmaster oli työssäkäyvälle kasvavalle keskiluokalle suunniteltu ajoneuvo
Advance Design merkitsee vapaasti suomennettuna ennakkoon suunniteltua. Chevroletin uusi mallisto oli ikään kuin moderni mallisarja, joka oli onnistuttu vangitsemaan suunnittelupöydälle jostain kaukaa tulevaisuudesta. Advance Design oli Amerikan mantereen modernein pickup, josta alkanut kehitystyö johti lopulta nykyisiin Silverado-malleihin.
Nykystandardeilla Advance Design on toki kaikkea muuta kuin edistyksellinen. Meidän näkökulmastamme 1950-luvun alun hyötyajoneuvot olivat karun yksinkertaisia laitteita. Omana aikanaan Advance Design täytti kuitenkin sille asetetut odotukset ja markkinointiosaston mainoslauseiden arvolupaukset. Tämän päivän käyttöauton tarpeisiin 1940-luvun tekniikka ei toki enää vastaa.
Kilpailu kiristyy, mutta kuningas pysyy valtaistuimellaan
Vuoteen 1954 tultaessa Advance Design ei enää näyttänyt yhtä edistykselliseltä, kuin seitsemän vuotta aikaisemmin markkinoille tullessaan. Kauppa tosin kävi edelleen hyvin, sillä Chevrolet Advance Design oli Amerikan hyötyajoneuvomarkkinoiden myyntikuningas koko tuotantonsa ajan. Detroitin kaksi muuta suurta hengittivät kuitenkin jo niskaan.
Dodgen C-sarjan pickup esiteltiin mallivuodelle 1954 kokonaan uudelleen muotoiltuna. Varustelistalta löytyi automaattivaihteisto ja loppuvuodesta myös 241cid V8 Power-Dome OHV-moottori. Myyntimäärissä Dodge jatkoi edelleen haastajan roolissa, sillä C-sarjan valmistusmäärät riittivät vasta pronssimitaleihin. Varoitus oli kuitenkin selvä, Chevroletin olisi tehtävä jotain ja pian.
Varsinaisen uhkan pickupien kuninkaalle muodosti Dodgen sijaan jo vuotta aikaisemmin esitelty Fordin legendaarinen F-100 Pickup, jota moni pitää kaikkien aikojen onnistuneimpana pickup-designina. Vuonna 1954 Ford lisäsi kierroksia ja pyrki jo Chevroletin rinnalle tarjoamalla ostajille lisää voimaa ja vääntöä uuden Y-lohko OHV V8-moottorin muodossa. Myyntilukuja vuoden päätteeksi vertaillessa selvisi, että Ford onnistui valtaamaan markkinoista 29,2 %. Chevrolet pysyi Advance Designillaan vielä keulilla 32 % markkinaosuudellaan. Mielenkiintoisena sivuhuomiona vuonna 1954 Detroitin kolmesta suuresta autonvalmistajasta riippumattomat merkit menestyivät hyvin. International ja Studebaker nappasivat kevyempien hyötyajoneuvojen markkinoista noin 22 % siivun.
Yhden aikakauden loppu – 1955 Chevrolet Advance Design
Chevrolet Advance Design juoksi vuodesta 1947 alkaen pitkän ja kunniakkaan kestävyysmatkan ja ylitti täysin palvelleena maaliviivan mallivuoden 1954 päätteeksi. Tavoitteista huolimatta Chevroletin uusi Task Force hyötyajoneuvomallisto ei kuitenkaan ehtinyt valmistua heti samana syksynä vaihtuneelle mallivuodelle 1955. Niinpä Advance Designin oli lähdettävä vielä noin puolen vuoden pituiselle kunniakierrokselle. Keväällä Chevrolet sai uudet Task Force -mallistonsa myyntiin ja samalla hyötyajoneuvopuolellakin alkoi V8-moottorin valtakausi.
Nyt yli 70 vuotta Advance Designin ensiesittelyä myöhemmin Chevroletin sodanjälkeinen hyötyajoneuvomallisto on edelleen muotoilultaan, yksityiskohdiltaan ja ulkonäöltään kuin kaunis tyhjä taulu, joka kutsuu entisöimään auton sen historialliseen loistoonsa tai rakentamaan siitä omia tarpeita ja jopa nykyaikaisen liikenteen vaatimuksia vastaavan luomuksen.
Teksti ja artikkelikuvat: Kai Lappalainen
Vanhat mainoskuvat: GM Media Archive
Artikkelikuvien lisenssi: Creative Commons Attribution 4.0
Lue seuraavaksi:
Kaksi myytyä F-sarjan Fordia minuutissa
Ford myi viime vuonna keskimäärin 2452 uutta F-sarjan autoa päivässä, siis yhden joka 30. sekunti. Käsittämätön menestys juontaa juurensa 70 vuoden taakse tammikuuhun 1948, jolloin Ford esitteli kokonaan uuden F-sarjan pickupin. Ensiesittelyn jälkeen Fordin tuotantolinjoilta on valmistunut yli 35 miljoonaa F-sarjan autoa, eikä menestykselle näy loppua.
Uusi moderni Ford pickup
Vuosina 1948-1952 valmistetut F-sarjan ensimmäisen sukupolven Ford F-1 pickupit eivät nykyisten brutaalia voimaa uhkuvien pickupien valossa näytä kovin moderneilta. Ilmestyessään sodanjälkeisen Amerikan katukuvaan ja farmien tiluksille 70 vuotta sitten Ford F-1 edusti kokonaan uutta suunnittelua, jonka lähtökohtana oli rohkeampi ja modernimpi ulkoasu.
F-1:stä riisuttiin pois niin paljon sotaa edeltäneiden mallien piirteitä kuin mahdollista. Ajovalot siirrettiin pois perinteiseltä paikaltaan lokasuojien päältä ja upotettiin osaksi auton maskia. Keulan ilmettä modernisoitiin yhdistämällä valot viidellä vaakasuoralla koristelistalla. Vanhempien Fordien Art deco -keulamerkki sai väistyä konepellin etuosaan sieraimiksi muotoiltujen ilmanottoaukkojen tieltä.
V8-moottorivaihtoehto aiottiin jättää varustelistalta pois
Uusi muotokieli onnistui naulan kantaan. Moottoripuolella Fordilla meinattiin kuitenkin sortua virheisiin. Chevrolet työnsi Fordin pois parhaiten myyvän pickup-valmistajan paikalta 1930-luvun puolessa välissä ja hallitsi markkinoita kuusisylinterisillä moottoreilla varustetuilla malleillaan vielä 1948, kun Ford F-1 esiteltiin. Chevroletin viitoittamaa tietä seuraten myös Fordilla oli suunnitelmana jättää V8-moottori F-sarjasta kokonaan pois. Ratkaisua perusteltiin sillä, että kahdeksansylinterisistä autoista uskottiin tulevan liian kalliita.
Viime hetkellä ennen tuotannon aloitusta yhtiön sisältä painostettiin johtoa lisäämään myös V8-moottorivaihtoehto varustelistalle. Painostus tehosi ja ostajilla oli mahdollisuus valita moottoriksi joko 226cid 95hv suora kutonen tai 239cid V8, joka tuotti 100hv tehon. V8-moottori nosti auton hintaa 20 dollarin verran, joka nykydollareissa vastaa reilun 200 dollarin lisähintaa.
Ford F-1 oli askeettinen työkalu kovaan käyttöön
Vuoden 1948 Ford F-1 maksoi sata dollaria enemmän kuin edellinen malli, mutta jälleenmyyjien ovien saranat olivat kovilla, sillä kauppa kävi kiivaana. Kuusisylinterisen perusmallin hinta oli 1144 dollarilla, joka nykyrahassa on hieman yli 12 000 dollaria.
Fordilla ei ole säilynyt tarkkoja F-1 pickupin myyntilukuja, vaan kaikkien kahdeksan vuonna 1948 esitellyn F-sarjan mallien tuotantoluvut yhteensä. Kuusisylinterinen myi hieman paremmin (166000 kappaletta) kuin lättäpää V8-moottorilla varustettu F-sarja (139000 kappaletta). Luvut ovat silti niin lähellä toisiaan, että Fordin johtoportaassa tuskin harmiteltiin päätöstä ottaa V8-malli sittenkin tuotantoon.
Kattava valikoima lisävarusteita
Perusmallin varustelista oli lyhyt. Autossa oli vakiona 16 tuumaiset vanteet 6.00 renkailla, kolmiportainen lattiamanuaali, 10” kytkin, 3.92:1 välitteinen perä, öljynsuodatin ja öljykylpyimuiltan puhdistus, yksi takavalo, puskuri vain edessä, vanteiden koristekapselit, yksi tuulilasin pyyhin ja aurinkolippa kuljettajan puolella.
V8-moottori oli kokonaisuuteen nähden edullinen lisävaruste. Sodan jälkeiseksi autoksi Ford F-1:n varustelistalla oli moottorin ohella paljon muitakin vaihtoehtoja, joilla auton hinnan sai halutessaan kohoamaan reippaasti. Suurinta osaa pidetään nykyään itsestään selvyyksinä.
Varustelistalta saattoi ruksata tuulilasinpyyhkimen myös apparin puolelle, samoin takavalon. Lämmityslaite ja takapuskuri olivat niin ikään lisävarusteita. Rankkoihin olosuhteisiin rakennettua F-1 pickuppia saattoi myös vahvistaa valitsemalla varustelistalta 11” kytkimen, 4.27:1 perävälityksen, 6-kankaiset renkaat, vahvistetun kolmivaihteisen tai vahvistetun nelivaihteisen vaihteiston tai tehokkaamman jäähdyttimen.
"If it ain't broke, don't fix it"
Toimivaa ei kannata korjata. Fordin F-sarja säilyi kolme ensimmäistä vuotta lähes muuttumattomana ja myi hyvin. Vuonna 1951 auton koki pienen kasvojen kohotuksen. Vaakasuorat koristelistat auton keulalta poistuivat ja tilalle tuli leveä kolmeen osaan jaettu voimaa uhkuva tanko, joka yhtyi ajovalojen kehyksiin. Fordin nimen muodostaneet erilliset kirjaimet konepellin alta poistettiin, samoin konepellin ”ilmanottosieraimet”. Tilalle tuli kolmiosainen ilmanottoaukko, johon Ford nimi oli yhdistetty ja Fordin V8-logo.
Etupuskuri muotoiltiin sekin vahvemman ja suuremman näköiseksi ja takaikkunaa suurennettiin. Kabiinin puolella mittaristo muotoiltiin uudelleen ja varustelistalle lisättiin 5-Star Extra-optio, joka sisälsi kattoverhoilun, äänieristyksen ja lukittavan hanskalokeron. Vuosimalliin 1952 esiteltiin uusi kuusisylinterinen 215cid ”Cost clipper” moottori.
F-sarjan menestys jatkuu vahvana
F-1 pickup ei ollut ainoa uutuus, jonka Ford vuonna 1948 esitteli, vaan avolavainen F-1 oli osa uutta F-sarjaa. Siihen kuuluivat autojen kantavuuksien mukaan numeroidut pickupit F-1 mallista F-3 malliin sekä pickup-malliin pohjautunut umpipakettiauto, COE-malliset (cab-over-engine) F-5 ja F-6 kevytkuorma-autot ja koulubussit sekä suuremmat kuorma-autot. Kaikkiaan kantavuusluokkia oli kahdeksan.
Avolavainen F-1 pickup oli uuden F-sarjan malleista suosituin ja siitä muodostui amerikkalaisen autokulttuurin ikoni. Fordin F-sarjan menestys alkoi toden teolla 1970-luvulla ja jatkuu yhä edelleen. Ford F-1 loi menestykselle vahvan pohjan, jota vuonna 1953 ensiesitelty seuraaja F-100 ansiokkaasti jatkoi.
Vuoden 1948-1952 Fordin F-1 pickupit ovat haluttuja harrasteajoneuvoja. Osia on saatavilla hyvin niin entisöintiin kuin customointiinkin. Makuasioista lienee turha kiistellä, mutta kyllä amerikkalaisessa pickupissa V8-moottorilla on sitä jotakin suuren ja vapaan maailman tunnelmaa, jota vaikkapa auton eurooppalaisesta vastineesta ei löydä.
Kuvat: Ford Media ja Greg Gjerdingen (Creative Commons Attribution 2.0)
Teksti: Kai Lappalainen
Lue seuraavaksi:
Parrakas mekaanikkomestari Aaron Kaufman avasi Dallasissa Texasissa oman pajan yhdessä Gas Monkey Garagestakin tutun Jonathan Mansourin kanssa. Miesten uuden pajan nimi on Arclight Fabrications. Aaronin uusi paja valmistaa osia ja rakennussarjoja Fordin vuosimallien ’57-’79 pickuppeihin (3.-6.gen autot).
Miksi juuri Ford ja F100 mallit?
Syy on yksinkertainen. Aaron ja Jonathan ovat molemmat olleet pickup faneja pienestä pitäen – ja ennen kaikkea Ford faneja. Aaronin isä oli vannoutunut Chevy mies, ja Chevyn klassikkopikkarit tulivatkin Aaronille tutuksi jo lapsuudessa. Chevyihin on jo pitkään ollut saatavilla lähes mitä vain, mutta Ford harrastajille tarjontaa on ollut vähemmän, ja siitäkin vähästä osa on ollut Chevylle alun perin tarkoitetuista osista Fordille muokattuja sarjoja. Tähän markkinarakoon Aaron ja Jonathan haluavat iskeä ja tuoda avun osatarjonnan kanssa tuskaileville Ford harrastajille.
Olen asentanut paljon erilaisia valmiita korjaus- ja virityssarjoja vuosien varrella. Vaikka kaksi eri valmistajaa tarjoaisi huippu hyviä sarjoja samaan automalliin, niitä on yleensä todella vaikea tai mahdotonta saada toimimaan yhdessä. Arclight fab:ssa me haluamme tehdä likaisen työn niin, että parhaat sarjat on helppo asentaa ja ne toimivat yhdessä.
Aaron Kaufmanin tavoitteena on auttaa Ford harrastajia heidän projektiensa kanssa tarjoamalla viritys- ja rakennussarjoja “puskurista puskuriin”.
Bolt-on, eikä vain sinnepäin!
Moni valmistaja tarjoaa jo nyt huippuhyviä tuotteita, mutta kun osat sitten asennetaan pajalla tai kotipihalla huonosti, syytetään ongelmista valmistajaa. Me haluamme olla harrastajien apuna valmistajien ja harrastajan välissä. Hioa tuotteita niin, että meidän kauttamme tilatut osat on helppo asentaa oikein, ne sopivat paikalleen kerralla ja toimivat keskenään. Tuomme markkinoille myös johtosarjoja ja sähkökomponentteja, joita on vaikea tällä hetkellä löytää. Ajovaloista takavaloihin, puskurista puskuriin, kaikkea Fordin F100 mailleihin.
Taitaa olla suomalaisellekin autoharrastajalle tuttu tilanne: bolt-on sarjana tilattu alustasarja ei sovikaan sellaisena paikalleen, vaan osat vaativat koneistamista ja pultinreikien poraamista oikeille paikoilleen.
Aloitamme edullisella alustasarjalla eteen ja taakse, joka sopii suoraan alkuperäiseen runkoon. Sitten on vuorossa sarja, jolla jäykän akselin voi korvata 4-piste tuetulla erillisjousituksella, jotta autot saa tonttiin, auton käytös ja ajo-ominaisuudet paranevat ja auto pysähtyy paremmin. Sitten on vuorossa kokonaan uudet rungot. Alustan koko geometria tulee olemaan minun suunnittelemani. Harrastaja voi nostaa korin ja lavan omasta projektiautostaan ja laskea sen meidän uuden runkomme päälle.
Archlight Fabin omat FORD rakennussarjat
Ford harrastajien kannattaa siis pitää Aaron uutta pajaa silmällä. Ensimmäiset omat osat valmistuvat vielä kuluvan vuoden aikana ja kokonaan oman malliston pitäisi olla valmis vuoden 2018 alkupuolella. Arclight Fabilla on myös uudet verkkosivut ja nettikauppa, josta tosin vielä tällä hetkellä voi ostaa vain fanituotteita.
Aaron Kaufmanin luomusten valmistumisen seuraamista tulee monelle ikävä, mutta hän ei täysin sulje pois mahdollisuutta joskus vielä palata TV:n puolelle. Youtubessa herran suunnitelmia ja aikaansaannoksia voi seurata Archlight Fabin kanavalla. Videoilla Aaron kertoo tarkemmin kaikesta siitä, mitä Arclight fab tekee nyt ja tulevaisuudessa.
Hektiset TV tuotannot ja jatkuva julkisuus ovat vaihtuneet omaan rauhalliseen työtahtiin. Tällä hetkellä Aaron elää omaa unelmaansa ilmeisen tyytyväisenä ratkaisuunsa seisoa omilla jaloillaan ja avata oma pajansa.
Wheels.fi toivottaa Aaronille menestystä!
[lähteet:Archlight Fab, LowLife Video, ArtofGears, kuvat Lwp Kommunikáció ja Don O'Brien CC BY 2.0]
Lue seuraavaksi: Café racer – Hot rod -kulttuurin eurooppalainen versio